Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Pyttymuseon aarteita: Anttoni oli aikansa superkone

Merikarvialla kalastus oli aikoinaan merkittävä elinkeino. Silakat säilöttiin puisissa pytyissä, joita valmistettiin useissa tehtaissa. Merikarvia-seura kokosi paikkakunnan pyttyteollisuuden historian Pyttymakasiiniin vuonna 2008. Pyttymuseo on vuosien varrella ollut avoinna satunnaisesti, mutta tänä kesänä museon täyttäessä kymmenen vuotta Merikarvia-seura palkkasi työntekijän esittelemään museota useana päivänä heinäkuun aikana. Kotiseutuneuvos Jorma Rinne on selvittänyt pyttyteollisuuden historiaa perinpohjaisesti. Hän kertoo, että itse museorakennuksellakin on oma monipolvinen historiansa. –Puuastiatehtaana rakennus toimi sodan jälkeen. Lisäksi tiilimakasiini on toiminut viljamakasiinina, lainajyvämakasiinina, ”ryssänkasarmina”, asevarastona, kunnan omistamana viljankuivurina ja viimeksi yleisvarastona, Rinne luettelee. Rakennuksessa toimi aikoinaan Viljo Kurjen pyttytehdas. Museoon tuodut laitteet ovat kuitenkin pääosin Eskon verstaan kalustoa. Siihen kuului voimanlähteenä vanha sähkömoottori, joka antoi käyttövoiman kaikille koneille lukuisten remmien ja akselien välityksellä. –Koneen käyntiin pano oli monivaiheinen nykyisen yksivipukytkennän sijaan: ensin kytkettiin virta, sitten kammettin harjat, sitten säädettiin öljyvastuksella lisää tehoa ja lopuksi kytkettiin harjat irti. Työhuoneessa kuului useiden remmien ”flatkutus”, Rinne kuvailee. Kylmänä vuodenaikana verstasta lämmitti ”purumummu”- niminen lämmityslaite. Tynnyrissä oli alhaalla ilma-aukko, päällä kansi ja siinä savuputki. Tynnyrin keskelle asetettiin alaspäin kapeneva puupölkky ja sen ympärille sullottiin purua ja kutterinlastua. Sitten murikka vedettiin pois ja polttoaine sytytettiin. Keskelle oli jäänyt onkalo, joka mahdollisti hitaan vedon ja palamisen. Kunniapaikalla museossa seisoo superkone Anttoni. Merikarvialaiset ottivat saksalaisten alkuperäismallista oppia ja rakensivat laitteen Jussin pajalla. –Koneen rakentamisessa käytettiin kaikenlaisia osia. Esimerkiksi koneen alusta on saatu Alakylän sillan rakentamisesta haaskuuseen jääneestä palasta. Anttoni on pohjauurrekone. Kokousvöillä koossa pysyvä romaus asetettiin koneen keskelle. Sirkkelisaha ja kaksi jyrsinterää tasasivat samanaikaisesti pyttyaihion molemmat pää, viistivät reunat vinoksi ja uursivat pohjaa ja kantta varten urat romauksen sisäpinnalle, Rinne selostaa. Parhaimmillaan Merikarvia tuotti noin 90 prosenttia Suomen kala-astioista. –Teollisessa mitassa astioita valmistettiin 1900-luvun alkupuoliskolla niin paljon ja niin monessa laitoksessa, että Merikarvia oli oikeastaan Pohjoismaiden keskus tällä alalla. Parhaimmillaan Vasta muoviastiat ja elintarvikedirektiivit syrjäyttivät puun käytön kalojen kuljetuksessa ja säilönnässä, Rinne kertoo. Pyttymakasiini on seuraavan kerran avoinna keskiviikkona 4.7. kello 16-17.30. Seuraavat aukiolot ovat perjantaina 6.7. kello 10-12, la 7.7. kello 10-12, ke 11.7. kello 16-17.30, pe 13.7. kello 10-12, la 14.7. kello 10-12, ke 18.7. kello 16-17.30, pe 20.7. kello 10-12 ja la 21.7. kello 10-12. Samoina päivinä on avoinna myös kirkkomakasiini aina tuntia myöhemmin. Henri Lindholm opastaa paikan päällä. Kielitaitoiselta kaverilta sujuu opastus myös ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi. Pyttymakasiini sijaitsee osoitteessa Antintie 6 ja kirkkomakasiini osoitteessa Kauppatie 56.