Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Mehiläisten hoito sopii harrastukseksi kaiken ikäisille

Kuiva ja tuulinen kesä on koetellut mehiläisten tarhaajia ympäri maata. Kuivuus on aiheuttanut kasvien niukan ja nopean kukinnan, eikä mehiläisille jää sen vuoksi paljoa pölytettävää. Tuulinen sää saa pörriäiset pysymään pesissään, kun ne eivät halua lähteä tuulen vuoksi mihin sattuu. Tämän vuoden sato jää heikoksi maanviljelijä Rami Heikkilän mukaan. Heikkilän mielestä mehiläistarhauksella tässä laajuudessa ei pelkästään takaa elantoa, mutta sitä voi käyttää liitännäiselinkeinona. –Mehiläisiä kyllä on, mutta hunajan määrä jää pieneksi, Heikkilä toteaa. –Yhdestä pesästä tällä satokaudella tulee noin 20-25 kiloa hunajaa. Kuivuus ei kuitenkaan koidu hunajasatojen tuhoksi. –Vaikka hunajaa on vähän, niin se on kuivan sään takia todella aromikasta, Heikkilä kertoo. Heikkilä toimii kouluttajana mehiläishoidon peruskursseilla. Tarhakäynnit pidetään Heikkilän appivanhempien tilalla. Teoriaopetus on aiemmin keväällä ollut Porissa. Mehiläisten hoidon aloittaminen ei katso ikää ja kurssilaisten ikähaarukka vaihtelee 20 ja 70 ikävuoden välillä. Suomen Mehiläishoitajain Liitto tarjoaa jäsenilleen neuvontaa, koulutusta ja materiaaleja. Monet jättäytyvät niin sanotusti luokalle käydäkseen kurssin uudestaan. –Puolen kymmentä henkilöä on käynyt kaksi kertaa kurssilla. –Toisen kerran jälkeen tästä touhusta saa ihan eri käsityksen ja asiat ymmärtää paremmin, Heikkilä kertoo. Mehiläisten hoitaminen on Heikkilän mukaan ympäristön kannalta hyvä harrastus tai liitännäiselinkeino. Ammattitarhaajia alalla on noin sata. Mehiläisten pölytys on välttämätöntä luonnolle ja ruoan tuotannolle. –Jos mehiläiset häviävät, niin meiltä loppuu ruoka, Heikkilä opastaa. Mehiläishoito on tarkkaa puuhaa. Hoitajalla täytyy olla oikeanlaiset varusteet aina hoitohaalareista savuttimeen. Heikkilän mukaan uusilla harrastajilla täytyy olla perustiedot hallussa, ennen kuin hän alkaa mehiläispesää myymään. –Kurssi pitää ehdottomasti käydä, jos pesän haluaa itselleen ostaa, Heikkilä toteaa. Mehiläistarhaus saa lähialueiden puutarhat kukoistamaan. Runsas pölytys tekee Heikkilän mukaan hyvää lähialueiden kasvustolle. –Tämän alueen asukkaat ovat varmaan huomanneet, että marjat ovat tällä alueella runsaampia, kuin muualla. Mehiläiset pysyvät omissa oloissaan, kun niillä on riittävästi vettä ja kukkia pölytettävänään. Ne eivät myöskään häiritse naapurien pihapiirejä. –Naapurit eivät edes tienneet mehiläistarhan olevan ihan vieressä. Heikkilä opastaa kurssilaisia mehiläistarhalla. Päivän oppitunnilla käydään läpi mehiläispesien kuntoa ja katsotaan, että löytyykö mehiläispesästä kuningatarta. Tunnin alussa mehiläispesään puhalletaan savuttimesta tarvittaessa savua mehiläisten rauhoittamiseksi. –Ne tulkitsevat, että metsäpalo on meneillään ja alkavat imemään kennoista hunajaa, Heikkilä opastaa. Mehiläisten liikkeet muuttuvatkin aina sään mukaan. Mehiläiset surisevat tarhalla hyvin hiljaa ja rauhallisesti. Mehiläiset ovat äänestä päätellen sangen hyvällä tuulella oppitunnilla. –Mitä kovempaa ne pörisevät, sitä aggressiivisempia ne ovat. Mehiläisten hoidossa on otettava monia asioita huomioon ja optimaalinen ympäristö on tuolloin tärkeässä roolissa. Heikkilän mehiläispesät ovat peltojen, metsien ja marjapensaiden ympäröimiä, joten pölytettävää pörriäisillä riittää. Pesiä käydään hoitamassa kesän aikana noin yhdeksän päivän välein. Kesä huipentuu hunajan keräämiseen. Lämpötilan täytyy olla keräyksessä sopiva, koska kylmällä kelillä hunaja saattaa kiteytyä kennoon ja muuttuu vaikeaksi käsitellä. Mehiläisten tarhaus ei rajoitu pelkästään maaseudulle ja monet ovatkin aloittaneet tarhauksen kaupungeissa. Siellä mehiläisten tulee olla rauhallisia, eikä tarhapaikka saa olla liian lämmin. Mesilähteitä ja siitepölyä pitää olla riittävästi lentoalueella. Monet perustavatkin mehiläistarhoja muun muassa kerrostalojen katoille. Liikenteen päästöt eivät Heikkilän mukaan kaupunkitarhauksessa yleensä haittaa. Kaupunkien ilman saasteet ovat usein olemattomia verrattuna esimerkiksi vilkkaiden valtateiden varsiin. –Kaupunkien tilanne ilmansaasteiden suhteen on yleensä hyvä tai tyydyttävä. Heikkilän mehiläistarhalla kierrätetään kennojen rakennusaineena käytettävää mehiläisvahaa niin paljon kuin pystytään ja ulkopuolista vahaa taloon ei tule. Mehiläiskennoihin käytettävä mehiläisvaha on muodostunut maailmalla ongelmaksi markkinoilla liikkuvien väärennösten vuoksi. –Väärennöksissä käytetään steariinia ja parafiinia. Ne aiheuttavat mehiläisten munien tuhoutumisen ja pesän lämmössä kennot romahtavat laatikon pohjalle, Heikkilä sanoo. Suomen yleisin mehiläisrotu on italialainen mehiläinen. Mehiläistarhan pesä koostuu päällekkäin aseteltavista pesälaatikoista, joissa on 7–11 vierekkäistä vahasta valmistettua puurunkoista kehää. Mehiläispesässä asuvat kuningattaren ja työmehiläisen lisäksi kuhnurit, joiden ainoa tehtävä on paritella kuningattaren kanssa. Mehiläisten hoidossa on otettava monia asioita huomioon ja optimaalinen ympäristö on tuolloin tärkeässä roolissa. Pesiä käydään hoitamassa kesän aikana noin yhdeksän päivän välein. Kesä huipentuu hunajan keräämiseen. Lämpötilan täytyy olla keräyksessä sopiva, koska kylmällä kelillä hunaja saattaa kiteytyä kennoon ja muuttuu vaikeaksi käsitellä. "Yhdestä pesästä tällä satokaudella tulee noin 20-25 kiloa hunajaa. Rami Heikkilä Maanviljelijä