Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Helle pakotti kieltämään kalastuksen joella – "Lämpimässä vedessä ei ole kaloille riittävästi happea"

Merikarvianjoki suljettiin kalastukselta toistaiseksi pitkään jatkuneista helteistä johtuvan veden lämpötilan nousun vuoksi. Kalastuskielto koskee koko lupa-aluetta Lankoskelta Salmelankoskeen. –Veden lämpötila on nyt noussut niin, että kaloilla on joessa tukalat oltavat, koska lämpimässä vedessä ei ole kaloille riittävästi happea. Jokiveden lämpötila on keskimäärin 25 astetta, joen toiminnanjohtaja Marianne Hakala kertoo. Veden poikkeuksellisen korkea lämpötila uhkaa erityisesti joen lohikalojen henkeä ja hyvinvointia. –Lohikalat tarvitsevat viileää, happirikasta vettä. Erityisesti taimenet ovat herkkiä veden lämpötilalle, Hakala täsmentää. Joella alamittaiset kalat tulee päästää takaisin veteen. Näillä helteillä moni kala ei moisesta selviä. –Pyydystäminen on kalalle jo muutenkin stressaava kokemus, joka kuluttaa happea tavallista enemmän. Joelta ei ainakaan toistaiseksi ole raportoitu helteen aiheuttamia kalakuolemia. –Joessa on syviä ja varjoisia kohtia, jonne uskon ja toivon kalojen nyt hakeutuvan. Taimenkannat ovat pieniä, ja meille jokainen taimen on kullanarvoinen. Toiminnanjohtajan tiedossa ei ole, että kalastusta Merikarvianjoessa olisi koskaan aikaisemmin kielletty helteiden takia. Tiedossa ei ole, kuinka kauan kalastuskielto pidetään voimassa. –Säiden mukaan mennään. Tällä hetkellä ennusteet näyttävät heikoilta, sillä helteiden ennustetaan jatkuvan edelleen. Helteiden takia on suljettu muitakin koskipaikkoja Suomessa. Sääolosuhteet ovat tehneet Merikarvianjoen koko kaudesta melko haasteellisen. –Alkukevät oli kalastajille hankalaa tulvien takia. Joen virtaama oli pitkään 80 kuutiota sekunnissa. Vielä joen avajaistenkin aikaan vesi virtasi 60 kuution sekuntivauhtia. Sitten alkoivat helteet, ja pian joen virtaama oli minimissään. Säiden suhteen on menty ääripäästä toiseen. Tämä on vaikuttanut siihen, että kalastuslupien myynti ei ole tänä vuonna sujunut tavalliseen tahtiin. Valtion kalastonhoitomaksun lisäksi kalastajat tarvitsevat erillisen Merikarvianjoen kalastusluvan. Saaliskiintiö on kaksi kirjolohta vuorokaudessa. Kaikki taimenet, lohet, siiat ja harjukset on vapautettava aina koko joen alueella. Merikarvianjoen kalastusjärjestelyistä, kalakannan hoidosta sekä taukopaikoista, jäte- ja puuhuollosta vastaa 1990-luvun alussa perustettu kolmen osakaskunnan muodostama voittoa tavoittelematon yhtymä, Merikarvianjoen Kalakierros. Osakaskuntien muodostama yhtenäislupa-alue on pituudeltaan 24 kilometriä. Yhtymä on kunnostanut ja ennallistanut jokea pitkäjänteisesti. Viimeksi tänä vuonna kunnostettiin Salmelankoski. –Tavoitteena on, että taimen lisääntyisi luontaisesti jokeen tehdyissä soraikoissa. Sitä on jo tapahtunutkin pienessä mittakaavassa. Erittäin mielenkiintoista on syksyllä seurata, kuinka Salmelankoskeen tehdyt kutupaikat toimivat käytännössä, Hakala sanoo. Joen kalastoa hoidetaan runsailla istutuksilla. Osakaskunnat istuttavat jokeen merilohta. Osakaskuntien lisäksi valtio osallistuu kalojen istutuksiin. Pyyntikokoista kirjolohta istutetaan koskiin vuosittain 6000–7000 kiloa. Istukkaat ovat keskimäärin 1-3 kilon painoisia. –Taimenistutuksissa on käytetty eri-ikäisiä taimenen poikasia. Jokeen istutetaan niin mätiä, vastakuoriutuneita kuin yksivuotisia ja kaksivuotiaitakin poikasia, Hakala luettelee. Merikarvianjoki on Suomen ensimmäinen vaelluskalajoki, jonka suualueelle on perustettu vapaaehtoisesti laaja, viiden kilometrin päähän avomerelle ulottuva verkkokalastuskieltoalue. Tämä takaa kaloille esteettömän nousun Merikarvianjokeen. Merikarviajoki kuuluu Karvianjoen vesistöalueeseen, jonka valuma-alue on 3438 neliökilometriä ja järvisyys ainoastaan 4,5 prosenttia. Merikarvianjoki alkaa Isojärven pohjoispäästä säännöstelypadolta ja laskee Selkämereen Merikarvian edustalla. Joen pituus on noin 27 kilometriä, pudotuskorkeutta mereen on 35 metriä ja keskivirtaama noin 15 m3/s. Vaelluskaloilla on merestä vapaa nousuyhteys koko joen matkalle. Lankoskella, noin 22 kilometriä jokisuusta on joen ainoa kalaporras, joka oli osa joella vuonna 1996 tehtyä kalataloudellista kunnostustyötä. "Kaloilla on joessa tukalat oltavat, koska lämpimässä vedessä ei ole kaloille riittävästi happea.