Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Vanhalla kalastajatilalla syntyy taidekeramiikkaa savesta – kani inspiroi taiteilijaa

Kristiinalaiset Tero ja Päivi Vesterbacka olivat jo pidemmän aikaa etsineet itselleen vapaa-ajan asuntoa, joka voisi toimia samalla keramiikkataiteilijan ateljeena. Vaatimuksia oli paljon; vanhalla kalastajatilalla piti olla valmiit tilat ateljeelle, paikan piti sijaita meren rannalla ja samalla hyvien kulkuyhteyksien päässä. Lisäksi toiveena oli paikka avomeren rannalta, mutta kun sellaista ei löytynyt, torppa Tattuussa merenrannalla täytti useimmat vaatimukset. –Kyllä tämä merenlahtikin meille kelpaa mainiosti, varsinkin kun täällä näkee paljon vesilintuja, Tero Vesterbacka toteaa. Talo on rakennettu 1920-luvulla. Rakennus on museoviraston suojelukohde. –Talo on rakennettu alun perin kalastajatilaksi. Hirsien välistä löytyi vanha kirje, jossa talon silloinen omistaja tiedusteli silakkaverkon osien hintaa. Pariskunta viettää koko kesän torpassa. Käytännössä se on mahdollista, koska Tero työskentelee fysiikan ja matematiikan opettajana Kristiinankaupungin lukiossa. Päivi puolestaan työskentelee lasten parissa. –On hienoa, että voin kesällä keskittyä keramiikkataiteiluun, sillä se on suurin intohimoni. Kesälauantaisin on myös kiva tavata ihania ihmisiä työhuoneella ja jakaa tarinoita keramiikkatöistä ja jutella niitä näitä, Päivi toteaa. Pariskunnan mukana mökille muuttaa myös joukko eläimiä: kissa, kääpiökanat ja angorakanit. –Tämä Muusa Mimosa Bambiino Willa Paella on inspiraation lähteeni, Päivi nauraa ja nostaa villaisen kanin syliinsä. Myös täysi-ikäiset lapset, tytär ja poika, ovat usein heidän seuranaan. Pariskunnalla on ennestään siteitä Merikarvialle, sillä Teron isoisä on kotoisin Kasalasta. –Isoisäni Frans ja erityisesti hänen isänsä Norbackan Vihtori kalastivat Kasalassa. Hän kertoo jännän tarinan isoisänsä isästä: Lapväärtin kirkon lukkarin tytär oli piikana Kasalassa, missä hän tutustui Vihtoriin. He rakastuivat toisiinsa, mutta pian Vihtori lähti Amerikkaan metsätöihin. Sillä välin hänen rakastettunsa Emma synnytti pojan. Vihtori oli kuusi vuotta Amerikassa. Emma hoiti lasta yksin ja kävi töissä Härkmeren sahalla. Kolmenkymmenen kilometrin työmatkan hän kulki kävellen. –Lopulta Vihtori palasi Amerikasta mukanaan kokonainen pärekorillinen rahaa. Hän ehti ostamaan rahoillaan kolmimastoisen rääkipaatin ja siihen Wikströmin moottorin, kunnes raha menetti arvonsa. Se oli myrskyisää sisällissodan aikaa, Tero juttelee. Tero on itsekin innokas kalastaja. Rannikolta nousee kalaa verkoilla perheen omiin tarpeisiin. "Talo on rakennettu alun perin kalastajatilaksi. Hirsien välistä löytyi vanha kirje, jossa talon silloinen omistaja tiedusteli silakkaverkon osien hintaa.