Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Kasalalainen karjankasvattaja huolissaan: Riittääkö karjalle rehua koko talveksi?

Kuivuus on aiheuttanut satomenetyksiä merikarvialaisilla maatiloilla. Esimerkiksi kasalalainen Juha Grönroos arvioi, että nurmisato jää hänen karjatilallaan puoleen normaalista. –Tämän kesän hellekelit tulivat tosi ikävään saumaan. Laajensimme tilaamme juuri viime vuonna, ja nyt saattaa olla, että joudumme tänä talvena ottamaan reilusti takapakkia. Jos rehu ei riitä eläimille koko talveksi, osa karjasta täytyy teurastaa, Juha Grönroos manailee. Ihan heti karjankasvattaja ei kuitenkaan ole valmis heittämään kirvestä kaivoon. –Seuraava kuukausi ratkaisee, millainen sadosta lopulta tulee. Hän ei ole huomannut, että itse karja olisi suuremmin kärsinyt kuumuudesta. –Totta kai ne mielellään hakeutuvat varjoon päivän kuumimpaan aikaan ja juomavettä menee paljon, mutta muuten en ole huomannut mitään poikkeavaa. Onko kesähelteillä sitten ollut vaikutusta paritteluhaluihin, sen näkee sitten myöhemmin, kun selviää, moniko lehmistä on tiineenä. Rodultaan tilan naudat ovat charolais-karjaa. Vaikka eletään iltapäivän kuumimpia hetkiä, naudat eivät tällä kertaa pakene varjoihin, vaan seisoskelevat keskellä laidunta auringon paahteessa. Ilmeisesti pieni tuulenvire helpottaa niiden oloa. Onnekseen niillä on valkoinen turkki, joka ei ehkä kerää kovasti auringonsäteitä puoleensa kuin tummempikarvainen karja. Kun karjankasvattaja huutaa karjaa luokseen, se tottelee säyseästi ja saapuu yhtenä tungeksivana laumana aidan viereen. Isot eläimet vaikuttavat hieman uhkaavilta, vaikka välissä onkin kunnon aita. –Kyllä niiden kanssa kannattaa olla varovainen, Juha Grönroos myöntää. Tilan mailla käyskentelee nykyisin vajaat 300 nautaa. Määrä vaikuttaa valtavalta, mutta yrittäjän mukaan kyseessä on vaatimaton tila nykystandardeilla mitattuna. –Nykyään pitäisi olla sellaiset tuhat nautaa, että voidaan puhua isosta karjatilasta. Tämä on meille ainakin toistaiseksi sopiva, sillä hoidamme tilaa yhdessä vaimoni Riinan kanssa. Meillä ei ole palkattuja työntekijöitä. Peltoa tilalla on hoidettavana reilut sata hehtaaria. –Karjan suurentamista rajoittaa sekin, että pelloista täällä käydään suorastaan kisaa. Alueella toimii paljon karjankasvattajia. Myös naapurikunta Kristiinassa on paljon tiloja. Skaftungiin perustettiin hiljattain 800 naudan tila. He aikovat vielä tuplata nautamäärän. Lisämaata on vaikea saada mistään. Parikymmentä hehtaaria lisämaata raivasimme hiljattain metsään. Rannikon maaperä ei ole kaikkein ihanteellisin viljelyä ajatellen. –Maa on hyvin kivistä. Lisäksi maalaji vaihtelee nopeasti. Ensin on savimaata ja heti vieressä hiekkaa. Soitakin täällä on runsaasti. Tila onkin luopunut kokonaan viljankasvatuksesta. –Viljan hinta on ollut todella edullinen, ja sitä on ollut hyvin saatavilla, joten olemme keskittyneet nurmenviljelyyn. Tänä kesänä on arvioitu viljan hinnan nousevan heikkojen satojen takia, mutta Grönroos ei usko tätä, ennen kuin näkee. –Viljamarkkinat ovat globaalit. Jos jollain alueelle on huonompi sato, niin yleensä jossain päin maailmaa sato on parempi. Toivottavasti näin käy, ettei hinta ihan kauheasti nouse. Grönroosin tila oli alun perin lypsykarjatila. –Vanhempani pitivät tässä lehmiä. Vuosituhannen vaihteessa aloin ottamaan tähän lihakarjaa, kunnes siirryin kokonaan lihakarjan kasvattajaksi. Lypsykarjan pito on kellontarkkaa touhua ja vaatii isoja investointeja. Tässä pääsee helpommalla, Grönroos myöntää. Perheessä on kuusi lasta. Paikalla sattuu olemaan nuorimmainen Urho , joka kaikilla elkeillään näyttää, että karjanhoidolla Kasalassa saattaa olla tulevaisuutta myös jatkossa.