Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Taulut täyttävät koko talon – "En osaa selittää, mistä tulee palava tarve maalata tauluja"

Peipussa metsän kätköstä löytyy hirsirakennus, joka on kuin kaunis piparkakkutalo. Kun tulija astuu sisälle taloon, hän huomionsa kiinnittyy siihen, että talon kaikki seinät ovat täynnä maalauksia. Kaikesta huomaa, että talon asukkaat ovat melkoisia esteetikkoja. Tänä syksynä 80 vuotta täyttävä talon emäntä Ritva Michelsson kiinnostui kuvataiteesta jo lapsena. –Isäni kävi töissä Merimaassa, ja usein hän toi mukanaan laskuvihkon, jonka piirsin täyteen heti samana päivänä. Kun oikein kovasti pyysin, isä osti minulle öljyvärit. Olin silloin 14 vuoden ikäinen. Menin naapurin mummon Westerlundin Idan luokse maalaamaan. Hän ei välittänyt, vaikka ohensin värit paloöljyllä, Michelsson juttelee. Hän ei osaa selittää, mistä innostus maalaamiseen syntyi. –Olen ihmetellyt itsekin, mistä tuli niin palava maalaustarve, hän tunnustaa. Edelleen hän harrastaa maalausta. –Kulkeminen alkaa olla huonoa ja on kaikenlaisia vaivoja, mutta mieheni Jorma kyllä kannustaa jatkamaan maalausharrastusta. Hänestä se on hyvää kuntoutusta minulle. Suuri osa tauluista on emännän itsensä maalaamia, mutta on joukossa jokunen ostettu taulukin. Molemmat rakastavat taidetta ja ostavat tauluja, kun vastaan tulee kiinnostavia teoksia. Kaikki taulut eivät ole edes mahtuneet seinille. Yläkerrasta löytyy iso kasa valmiiksi kehystettyjä tauluja. Lisäksi siellä on kangaspuut ja suuri joukko erilaisia käsitöitä. Esimerkiksi räsymattoja on iso kasa. –Olen mukana Merikarvian Eläkkeensaajissa. Yhdistyksen tapahtumissa myymme usein käsitöitä ja arpoja. Kerätyillä varoilla maksetaan sitten esimerkiksi yhdistyksen linja-autokyydit. Yhdistyksen askartelukerhossa jäsenet saavat uusia ideoita. Heti kauniin hirsitalon edustalla kurkottelee kaulaansa kaksi aivan uutta työtä. Auringossa kiiltelevät joutsenet on tehty kahvipusseista. –Ohjaajamme Tarja Pitkäranta antoi ohjeet näiden tekemiseen. Eläkkeellä Ritva Michelssonilla on ollut aikaa harrastaa. Toisin oli työvuosina. Silloin aika oli kortilla. –18-vuotiaana menin Porin puuvillatehtaaseen töihin. Siihen aikaan minulla oli siellä asunto, ja täällä Peipussa kävin vain viikonloppuisin. Palkka siellä oli kuitenkin kehnonlainen, joten hain töitä Outokummun tehtaalta. Pääsinkin sinne nosturinkuljettajaksi. Niistä töistä jäi jotain säästöönkin. Työuransa viimeiset 15 vuotta hän työskenteli Peipun koulussa siivoojana ja keittäjänä. –Omat vanhempani työskentelivät koululla ennen minua. Menin jatkamaan heidän työtään. Nykyisin koulu on yksityiskäytössä. Piparkakkutalo löytyy entisen Peipun koulun läheltä osoitteesta Eteläinen Rantatie 865. –Täällä on avoimet ovet kaikille, jotka haluavat nähdä taulujani ja käsitöitä. Niitä voi myös ostaa omakustannehintaan, Ritva Michelsson kertoo.