Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Metsä voimaannuttaa – Birgitta Viitala ei pystyisi asumaan kaupungissa

Mustikkamatka ei tarkoita alakyläläiselle Birgitta Viitalalle pelkkiä marjoja, vaan hän suuntaa kulkunsa metsään monesta muustakin syystä. Metsän siimeksestä löytyy mielenrauhaa ja monenlaisia ideoita sekä maalarin työhön että monenlaiseen askarteluun. Hän sanoo, että kaikki värit rakentuvat luonnonmateriaaleista. –Olen luova ihminen. En elä joka solullani, jos en saa suunnitella aina jotain uutta. Viitalan kodissa on taulu, minkä kehys on tehty havuista ja keskiosa puolukanlehdistä, varvuista ja kävyn palasista. –Tein sen liimaamalla. Lopuksi kultasin ja lakkasin taulun. Siitä on iloa seinällä talvellakin.   Läpi vuoden Birgitta menee metsään, mutta kesä on parasta aikaa kulkea, tuntea tuoksut ja metsän henki sekä katsella syyskesän värejä. Ne ovat hänen mielestään oikeastaan aika melankolisia. –Monet ovat kysyneet minulta, miksi haluan asua maaseudulla, mutta enhän minä voisi elää kaupungissa.   Jo kuusivuotiaana äiti kuljetti tytärtään marjaan. –Joskus leikin ja joskus keräsin marjoja. Teimme siellä käpylehmiä, ja taisivat mukana olleet veljet välillä vähän juksatakin, kun täyttivät joskus marjasangon kävyillä. Marjastus on siirtynyt myös seuraaville polville, sillä nyt Birgitan tytär ja hänen lapsensakin viihtyvät metsässä. Metsä on tänä päivänä suuressa arvossa ja Birgitta arvostaa sitä monelta kantilta. –Sieltä saa marjat ja sienet. Se on myös mahtava, pehmeä lenkkeilyalusta kävelemiseen. Metsä on huippujuttu. Lisäksi sillä on voimaannuttava vaikutus.   Mikä marjastamisessa kiehtoo ja miten siellä jaksaa hikoilla tuntitolkulla? –Minulla se perustuu siihen, että tulen onnelliseksi saadessani kerätä marjoja läheisilleni. Jos marjapaikka sattuu olemaan suolla, missä tuoksuvat suopursut, se vaikuttaa oikein mielenrauhaan. Sanotaan, että tänä vuonna mustikoita ei juuri ole tai ne ovat kuivuneet rusinoiksi. Se ei pidä täysin paikkaansa, sillä täytyy vain haistaa oikeat marjapaikat. –Tavanomaisilta kuivilta kankailta ei marjoja kannata juurikaan mennä etsimään, mutta notkelmista voi löytyä oikein meheviä, lähes maahan taipuneita oksia. Ne tulevat myös uniin, Birgitta naurahtaa. Nyt näyttää siltä, että viimeinen sato on vasta kypsynyt. Marjat ovat kuivia ja normaalia parempilaatuisia. Haittaavatko hirvikärpäset tai mesikämmenet marjastajaa? –Ne itikat haittaavat, sillä pää on täynnä patteja, mutta ne paranevat. Fiilis marjareissun jälkeen on ihana. Karhuja kyllä pelkään, muttei se pidä minua metsästä pois. Metsä on Birgitan mielestä myös ihmisen lääkäri ja lääke moneen vaivaan. –Kun siellä juttelet Jumalan kanssa, tulet ehjänä takaisin tai ainakin olet jättänyt sinne osan huolistasi ja murheistasi. "Sieltä saa marjat ja sienet. Se on myös mahtava, pehmeä lenkkeilyalusta kävelemiseen. Metsä on huippujuttu. Lisäksi sillä on voimaannuttava vaikutus. Birgitta Viitala