Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Merikarvialla viimeksi 13 vuotta sitten – 100-vuotias sotilasvala kiehtoo yhä sekä omaisia että suurta yleisöä

MERIKARVIA Valatilaisuuden kaavan 100-vuotispäivä juhlisti torstaina 16. elokuuta Porin Prikaatin varusmiesten valatilaisuutta Merikarvialla. 16. elokuuta vuonna 1918 annettiin nimittäin asetus valasta. Merkkipäivän päätteeksi Merikarvialta kotiutui sekä tykkimiehiä että jääkäreitä. Vielä tänäkin päivänä omaiset ja suuri yleisö liikuttuvat valan sanomasta. Kunnia, velvollisuus ja tahto kun sanoina kajahtavat komentajan, eversti Mika Kalliomaan jyhkeällä äänellä, ei voi olla tutkailematta niiden painoarvoa omassa elämässä. Komentaja muisti puheessaan kiittää omaisia varusmiesten tukemisesta. Kannustusta tarvitaan, sillä armeija voi olla vaativa vaihe elämässä. –Väkisinkin tulee mieleen oma armeija-aika rannikkotykistön Kuuskajaskarissa, merikarvialainen Jari Ruohomäki muisteli nuoruuttaan tykkimiehenä ja traktorikuskina vuoden 1974 malliin. Saaristolaiselämä maistui silloin ja niin miehen mieli yhä vetää seilaamaan merelle. Ja maistuivat ne munkkikahvitkin edelleen. Kiitos sotilaskotisisarten. –Armeijasta saa nykyisin vaikka mitä lisäkoulutusta ja ajokortin vaikka yhdistelmäajoneuvon kuljettamiseen. Jotain häikkää yhteiskunnassa on Ruohomäen mielestä, sillä armeijaa käymättömiä on niin paljon. –Ei siellä mitään niin ylivoimaista pitäisi olla, hän tuumi nuorten huolestuttavat ylipaino- ja mielenterveysongelmat tiedostaen. Valan juhlavaa tunnelmaa kehuivat myös vaasalaiset Mira Kangas ja alokkaan täti Sari Sutinen. Sisarussarjan ainoan pojan valatilaisuuteen olivat innolla lähteneet serkkutytötkin. –Tämä on ainutlaatuista nuoren miehen elämässä. Kyllä sitä haluaa olla paikalla, kun nuoren elämässä tapahtuu, Mira Kangas tulkitsi tuntojaan äitinä. Merikarvia oli heille uusi tuttavuus, lukuun ottamatta tädin kalareissuja. –Tytöt halusivat heti munkkikahvit ja mukava oli kuunnella myös kalustoesittelyjä, kun pojat niitä mielenkiintoisesti selittivät, naiset totesivat Korsun hernerokka jo mielessään. Tyttärensä valatilaisuuteen Hämeenlinnasta Merikarvialle tullut Markus Kaistinen totesi kaikkien 4 lapsensa käyvän armeijan. Pojat päätyivät merkittäviin virkoihin johtajakoulutuksen saaneina ja ryhtiä armeija on tuonut tyttöjenkin elämään. Vanhempi tytär kävi Parolannummella sotilaspoliisikoulutuksen ja nyt nuorin tytär toivoisi pääsevänsä sotakoiraohjaajaksi Niinisalossa. Ennestään hän on eläintenhoitaja. –Itsekin kävin armeijan Niinisalossa vuonna 1965. Kun tytär kysyi, mitä mieltä olen hänen aikeistaan, tuumasin että ihanaa että menet, ylpeä isä kertoo. Sotakoirakoulutusta Isojoella esitellyt Santeri Mekhilyaynen arvioi koulutukseen hakeutuvan joka komppaniasta noin 10 henkilöä. Miten koirasta pystyy luopumaan sitten armeijan päättyessä. Mekhilyaynen myöntää, että se on se rankin osuus. Mikäli koira on jo työuransa loppuvuosilla, ovat jotkut voineet sen lunastaa omakseen. –Saapumiserästä noin 10 + 4 valitaan sotakoiraohjaajakoulutukseen, hän kertoo. Merikarvialla valan vannoivat Porin Prikaatin alaisen Satakunnan tykistörykmentin varusmiehet. Isojoella sotilasvalan - ja vakuutuksen antoivat Porin Prikaatin alainen Pohjanmaan Jääkärikomppania ja Varsinais-Suomen 2. huoltokomppania. Merikarvialla valan esilukijana toimi kunnanjohtaja Kimmo Puolitaival . Lisätty kuvia 20.8.2018 klo 9.35