Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Keskikoulun ansiosta köyhemmätkin lapset pääsivät uraputkeen 50 vuotta sitten – Kuri ei jättänyt traumoja siikaislaisiin ja Pascalin kolmiokin naurattaa yhä

SIIKAINEN –En olisi kyllä sua tuntenut, mutta sitten kun vähän aikaa kattelee niin johan muistuu mieleen. Vesa Hännisen ja muiden 50 vuotta sitten kunnallisen keskikoulun ensimmäisenä kokeneiden oppilaiden kokemukset luokkatovereista olivat vastaavanlaisia perjantaina Siikaisten Heikintalolla järjestetyssä historiallisessa tapaamisessa. Halaukset ja jälleennäkemisen riemussa oli paljon sitä me-henkeä, joka luokkatovereita yhdisti jo kauan sitten. Päivän mittaan naurua riitti yhtä paljon kuin kolttosia. Nyt miehet olivat jo valmiita myöntämään, että tytöt pitivät monessa asiassa heitä kaidalla tiellä. Niin tosin tekivät arvostetut ja arvovaltaiset opettajat Sakari Kettunen ja Oskari Nevankokin . Ikimuistoisia olivat muutkin opettajat, joiden nimiä vilahteli tasaiseen tahtiin muistojen kirvotessa. –Paavossa (Rajamäki) katse kesti niin kauan, kokoonkutsuja Marja-Leena Valtonen o.s. Erkintalo kiteytti tunnistamisvaikeuksiaan. Maikin useimmat muistivatkin viimeistään silloin, kun silmiin syvälle katsoivat. Sen sai todistaa Markku Uusitalo . Maikki ihasteli ääneen, että koko porukka pääsi vielä koulurakennukseensa. Rehtorina toimi tuolloin Ulla Luoma . Nykyisin Heikintalo toimii kudonta-asemana. Monitoimitalo ehti aikoinaan olla lääkäritalokin. Piharakennuksen kivijalasta ei hyvästä yrityksestä huolimatta löytynyt niitä kouluvihkoja, jotka sinne piilotettiin 50 vuotta sitten. Tytöt tosin epäilivät jo poikien muistia, sillä sen verran he pyörivät eri puolilla rakennusta. Mitä lie vihoille tapahtunut vuosien saatossa. Vuonna 1968 kunnallisen keskikoulunsa päättäneet kokoontuivat nyt kolmatta kertaa. 25 vuotta sitten paikalla oli 16 oppilasta ja nyt 15. Tapaamisen aluksi toteutettu hiljainen hetki vei ajatukset seitsemän edesmenneen luokkatoverin muisteluun. Luokalla oli koulu-uudistuksen takia kolmen eri ikäluokan oppilaita, sisaruksiakin. Auno Lahti oli paikalla, mutta presidenttiehdokkaanakin ollut veli Arto Lahti joutui perumaan viime hetkellä tulonsa. Valtosen sisko Anna-Maija Jokimäki oli mukana nykyisenä merikarvialaisena. Monet muistot palautuivat mieleen, kun yksi kerrallaan alkoi avautua. Olipa moni saanut karttakepistä kynsilleen, osaa oli opettaja retuuttanut käsivarresta ja rikkoutuneesta sängystäkin oli kimpalla kerätty korvaukset. Melkoisen naurunremahduksen sai aikaan Pascalin kolmio, jonka kaavan moni suolsi yhä muistinsa syövereistä. –Mutta traumoja ei jäänyt, oppilaat vakuuttivat naureskellen. Suukottelemasta yllätetty nuoriparikin oli vain kuittaillut paheksuvalle opettajalle, että ”mahdatko kadehtia”. Ja vielä tyttöihminen oli niin kehdannut sanoa. Onnekseen poika välttyi potkuilta. Hänninen oli saanut opettajalta desin mitalla vettäkin niskaansa. 1960-luvulla opittiin tiukasti pulpetissa istuen, mutta kyllä opettajia aina jotenkin yritettiin höynäyttää. Syötettiinpä opettajan koiralle liitua. Juristina edelleen töitä tekevä Veikko Korpela vaikuttaa nykyisin Lahdessa, mutta kotitalokin Sammissa on yhä asuttavissa. –Jos jotain osaa niin miksei sitä jatkaisi. Jotkut jo pelottelivat, ettei eläkkeellä ole mitään tekemistä, kyläyhdistyksen sihteeriksikin ajautunut neljän lapsenlapsen isoisä virnistää. Työelämässä puurtaa yhä myös Markku Uusitalo, vaikka 70. ikävuosi jo kolkuttelee. Korpela myönsi suoraan, että koulutus olisi jäänyt samatta ilman ilmaista yhteiskoulua. 1960-luvulla monessa perheessä oli isot lapsilaumat, ja vain muutama sisarus oli mahdollista kouluttaa. –Enemmän elämä on ollut sattumien summa kuin suunnitelma. Ensimmäinen työpaikka oli kyllä ratkaisevassa asemassa, juristi pohti. Työt olivat nakelleet luokkatoverit ympäri Suomea Helsinkiin, Akaalle, Kouvolaan, Kirkkonummelle ja Kuopioon. Siikaisissakin asuu yhä muutama ja kotipaikkaansakin useampi pitää vapaa-ajanasuntona Pyntäisten kesäasukkaan Paavo Rajamäen tapaan. Vesa Hänninen, Teuvo Alavillamo , Paula Heinola ja Seija Viitanen o.s. Kasvinen asuvat edelleen Siikaisissa ja porilaistuneita ovat Paula Venho o.s. Lammi ja Tauno Rantala . Otamolla varttuneet Paula Venho, Auno Lahti ja Jorma Kivimäki lyöttäytyivät yhä yhteishalaukseen niin monet lapsuuden muistot mielessään. Tuohon aikaan Otamolla oli vaikka mitä, kun oli maatalousoppilaitoskin. Oppilaiden arki on paljon muuttunut viidessä vuosikymmenessä samoin kuin Siikainenkin. 4000 asukkaan kunnassa asuu enää alle 1500 asukasta ja ikäluokat ovat pieniä. Poikkeuksellisesti tänä vuonna eskari-ikäisiä on kuitenkin 18 ja ekaluokkalaisiakin 12. Rehtori Jari Tuuri korosti puheessaan, miten tärkeää on pitää oma koulu. Vain yksi Siikaisten yhtenäiskoulun 130 oppilaasta käy Kankaanpäässä erikoisluokalla. 130 oppilaan koulussa opettajia on 13 ja koulunkäyntiavustajiakin viisi. –Vielä 1960-luvulla yhdellä opettajalla oli 40 oppilasta, kuulijat muistuttivat. Hämmentävää oli tieto kuljetuksia tarvitsee enemmistö oppilaista, eli peräti 90. Oli kyläkoulut ja bussikyytien sijaan pitkämatkalaisilla hyötyliikunta tuli tutuksi. Video: www.kankaanpaanseutu.fi