Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Suomesta jalokiviä? Merikarvialainen Joel Dyer selvitti vihreän kiven mysteeriä – smaragdi on Suomen suurin

Toimiston hyllyllä ollut kivi kiinnitti geologi ja gemmologi Satu Hietalan huomion. Kiven keskellä kulki kauniin vihreä kide. Kivi oli säilössä Geologian tutkimuskeskuksen GTK:n Rovaniemen yksikössä työskentelevän tutkimusassistentti Jorma Valkaman työhuoneessa. Valkama oli itsekin tietoinen kiven erityislaatuisuudesta. Pohjoisen mies Valkama työskenteli 1970-luvun lopulla valtakunnallisessa geokemian näyttenottoryhmässä Seinäjoella. Työkomennuksen aikana Kauhajoelta löytyi tyttöystävä, josta tuli nykyinen vaimo. Vaimon eno, Lauri Ojanen oli kova kiviharrastaja ja aktiivinen kivinäytteiden lähettäjä. Miehet tulivat juttuun ja kävivät kiviretkilläkin yhdessä. Ojanen oli hiljattain löytänyt erikoisen kiven Kauhajoelta, nykyisen Sotkanrinteiden laskettelukeskuksen liepeiltä. Ojanen antoi vihreää kidettä sisältävän kiven Valkamalle tutkittavaksi. Valkama sahasi amerikkalaisen jalkapallon kokoisesta kivestä kideosan erilleen, jotta sitä olisi helpompi tarkastella. Vihreä väri ja kiteen ehjä rakenne vaikuttivat lupaavilta. Hän palautti kiven Ojaselle, joka varastoi sen autotalliinsa. Hän oli enemmän kiinnostunut malmeista. Muutaman vuoden päästä Valkaman tavatessa vaimon enoa, Ojanen päätti lahjoittaa kiven Valkaman kivikokoelmaan. Vihreä kide jäi vuosikausiksi Valkaman työhuoneeseen. Keväällä 2018 Rovaniemellä työmatkalla ollut Hietala oli sitä mieltä, että kiveä kannattaisi ehdottomasti tutkia. Se voisi olla smaragdi. Merikarvialaisen Joel Dyerin IT-huoltofirman toimisto on rakennettu pihapiiriin vanhaan autotalliin. Oven vieressä komeilee hyllyllinen erilaisia kiviä ja nurkassa on iso mikroskooppi. Keskellä huonetta on pitkulainen musta laatikko, josta menee piuhat tietokoneeseen. Kannettavan tietokoneen kaiuttimista soi barokkityylin klassista musiikkia, Robert de Viséetä . Luutut ja viulut jäävät vaimeana taustalle Dyerin selvittäessä kivien salaista maailmaa. Dyer on itseoppinut kivitutkija. Seinällä roikkuu useampi diplomi ja kunniakirja. Hän sai alkukeväällä yhteydenoton GTK:lta. Satu Hietalalla oli hänelle jaloberyllikide arvioitavaksi. Hietala tunsi Dyerin pedanttina kivitutkijana, joka oli opiskellut jalokiviin keskittyvää gemmologiaa. –Olen muutamia näytteen analysointeja tehnyt heille aikaisemmin. Tämä oli kuitenkin erityinen, Dyer kertoo. Dyer sai kiven lainaan selvittääkseen täyttäisikö se smaragdin kriteerit. Oikeastaan smaragdi on berylliksi kutsutun silikaattimineraalin vihreä värimuunnos. Sen vihreä väri tulee kiven sisältämistä kromista, vanadiinista ja raudasta. Värisävy, värikylläisyys, puhtaus, kovuus ja väriä aiheuttavien alkuaineiden määrä ratkaisevat arvotetaanko kivi smaragdiksi. Kidettä oli tutkittu jo jalokivimikroskoopin avulla ja röntgenfluoresenssianalysaattorilla. Seuraavat tutkimukset olisivat vaatineet kiven hajoittamista. Dyerin musta laatikko tarvittiin tuomaan varmuus asiaan. Mustan kotelon sisällä on Dyerin tärkein työkalu, ramanspektroskooppi. Laitteessa on voimakas vihreä laservalo, jolla ammutaan materiaalin läpi. Laservalolla saadaan materiaalin läpäisemiä aallonpituuksia kuvaava ramanspektri, joka kertoo, mitä kemiallisia sidoksia kivi tai tutkittava materiaali pitää sisällään. Esimerkiksi kromi erottuu tietyn aallonpituuden piikkinä. Dyer on rakentanut herkän laitteiston itse. Konsultaatiota hän on saanut tuntemiltaan belgialaisilta ja sveitsiläisiltä tutkijoilta. Lisäksi tutkimusartikkeleita on pitänyt kahlata läpi sivutolkulla. Laitteistoon on uponnut tuhansia euroja. Dyer on ostanut laserin Sveitsistä, objektiiveja eBaysta. Silti itse tehty on halvempi. Teollinen, laboratoriokäyttöön tarkoitettu raman-laite maksaa satojatuhansia euroja. Suomessa niitä on jokunen, mutta näytteen tutkimisesta sellaisella saa pulittaa sievoisia summia. Tuolloin GTK:lla ei ollut vielä omaa raman-laitetta. Lisäksi Hietala halusi Dyerin asialle, koska tiesi Dyerin olevan luotettava ja omistautunut. Niinpä Dyer kuvasi berylliä ja vertasi tuloksia kansainväliseen sähköiseen spektritietokantaan, tutkimuskirjallisuudessa mainittuihin esimerkkeihin sekä GTK:n aikaisempiin arvioihin. Kiveä pitää osata niin sanotusti lukea. –Tämä vaatii välillä salapoliisityötä. Pitää löytää mahdollisimman monta osumaa, jotta kiven voidaan sanoa varmasti olevan jotain tiettyä lajia. Muutaman laserkeilauksen jälkeen selvisi, että 6,5 senttimetriä pitkä ja leveydeltään noin yhden senttimetrin kokoinen vihreä jaloberyllikide todella on smaragdi – suurin Suomesta löydetty smaragdi. Neljättä vuosikymmentä kestänyt uumoilu kiven olemuksesta päättyi. –Olihan se jännittävää. Harmi, etten saanut näytettä pidemmäksi aikaa tarkasteltavaksi. Välillä kyllä pelkäsin, että kivelle käy jotain, Dyer sanailee. Smaragdia pidetään halutuimpana jalokivenä timantin ja rubiinin jälkeen. Vihreä väri on usein liitetty kevääseen, elämään ja uudelleensyntymään. Sitä on hyödynnetty korukivenä ja hautalahjana faaraoiden Egyptissä ja Inkojen valtakunnassa. Nykyään arvostetuimmat näyttävän vihreät smaragdit löydetäänkin Kolumbiasta. Kolumbian kaivokset ovat kuitenkin hiipumaan päin. Myös Brasiliasta löydetyt smaragdit ovat hyvälaatuisia, mutta ne ovat tyypillisesti kolumbialaisia kiviä vaaleampia, joten myös edullisempia. Suomesta on löydetty satakunta korukiviesiintymää, joista lähes kaikki ovat harrastajien löytämiä. Pieniä jalokivien esiintymiä saattaa löytyä oikeastaan kaikkialta, missä vain kalliota on louhittu. Suomesta on löydetty timantteja, rubiineja, safiireja, topaaseja ja smaragdeja, eli kaikki Afrikan tähdestä tutut jalokivet. Smaragdiksi luokiteltua jaloberylliä on aikaisemmin löydetty vain Lapista. Myös Dyer kiertää asuntoautolla keräämässä näytteitä. Asuntoauto on samalla kenttätutkimuslaitos. Mukana on kalustoa kivivasarasta mikroskooppiin. Dyer on opiskellut monipuolisesti kemiaa, biokemiaa ja kirjallisuutta. Dyerin maine on kiirinyt harrastajien piireissä ja hänelle on lähetetty muitakin näytteitä. –On minulla ollut ehkä tätäkin smaragdia arvokkaampi harvinainen sekahippu arvioitavana. Lapista oli myös yksi uusi löytö, josta en saa vielä kertoa mitään. Kivinäytteisiin ja mineraalilöytöihin liittyy huomattavia taloudellisia intressejä. Kaivoksia on perustettu Suomeen viime vuosikymmenen lopulta tasaiseen tahtiin. Lisäksi niitä on jatkuvasti suunnitteilla. Myös suurin osa malmiesiintymiä hyödyntävistä kaivoksista on saanut alkunsa juuri harrastajien tekemistä löydöistä. GTK:n yksi tehtävä on kartoittaa näitä mahdollisia malmiesiintymiä. Vaikka Dyerin määrittämä kivi on suurin Suomessa löydetty smaragdi, sen arvo on vielä täysi kysymysmerkki. Ainutkertaisen emäkivessä kiinni olevan smaragdin arvo voi olla mitä vain euroista useisiin tuhansiin euroihin. Myös smaragdin lähde on vielä löytämättä. –Todennäköisesti kivi on ajautunut löytöpaikkaansa vuosituhansien aikana edellisen jäätikön mukana pohjoisen suunnasta, Satu Hietala pohtii. Tällä hetkellä kivi on Hietalan huomassa, kassakaapissa Kuopion yksikössä. Omistaja Jorma Valkama ei ole pohtinut vielä tarkemmin, mitä aikoo tehdä kivellä, nyt kun se on varmistunut smaragdiksi. Hänellä on laaja Lapin kivien kokoelma, jonka oheen hän on suunnitellut smaragdin liittävänsä. –Olisi hienoa saada se museoon tai turistikeskukseen esille. Oli onnekas sattuma, että Satu kävi toimistolla ja ehdotti tutkimista. Varmaan kuohuvat kippaamme, kun seuraavan kerran näemme, Valkama kommentoi puhelimitse Kittilän maastosta. Neljäkymmentä vuotta tutkijan säilössä on smaragdin perspektiivistä ohikiitävä hetki. Sen muotoutumiseen on vaadittu sopiva alkuaineiden liuos, lämpötila, paine, maankuoren onkalo – ja tuhansia miljoonia vuosia aikaa. Kiviaines on jatkuvassa muutoksessa, ihmiset eivät vain ehdi hahmottaa sitä. Geologiassa ihmeellisin asia on aika. –Luonto on melkoinen taiteilija, Valkama toteaa. Läheltä piti, ettei smaragdi jatkanut matkaansa tunnistamatta. Valkama myi tai antoi pois kaikki laajan kokoelmansa "etelän kivet" ja jätti itselleen vain Lapista löydetyt kivet. Kauhajoen vihreän beryllin hän kuitenkin säästi, vaikka ei ollut varma sen jalokiviarvosta. –Jotain sen verran mystistä kivessä oli, että se piti säilyttää. Dyerille kiven määrittäminen oli yksi uran mielekkäimmistä. –Parhaita hetkiä ovat kuitenkin ehkä omien harvinaisten löytöjen tekeminen. Kanadassa syntynyt Dyer aloitti kiviharrastuksen 1970-luvun lopulla yläasteikäisenä, suunnilleen siis Kauhajoen smaragdin löytymisen aikoihin. Sattumaa tai ei, hän muistaa innostuneensa ensi kertaa kivistä erehtyessään luulemaan tieltä löytämäänsä lasikuonaa jalokiveksi. –Se oli sellainen pienen pojan nyrkin kokoinen kimpale. Vein sen kotiin ja olin, että 'Hey diamond!' Isä ei halunnut, että petyn, vaan leikki hetken mukana. Ehkä se jäi mieleen. Välillä harrastus on laantunut, mutta viimeisimmät kuusi vuotta hän on paneutunut harrastukseen intensiivisemmin. Hän aikoo jatkaa alan opiskelua. Rakentamallaan laitteistolla hän saa analysoitua näytteitä tutuilleen ja muille kiviharrastajille. Välillä näytteitä tutkittaessa saattaa vierähtää neljä tai viisi tuntia. Toiminta tuo Dyerin mukaan lähinnä taskurahaa. –Se on jonkinlainen ilkeä virus, ei mikään harrastus, Dyer naurahtaa. Virus saa Dyerin suhtautumaan kiviin sekoituksella pieteettiä ja intoa. Äänessä on havaittavissa jopa hartautta, kun hän esittelee toimistossaan kiteistä ottamiaan mikroskooppisen tarkkoja kuvia. Kuviot, kerrostumat ja värien lukemattomat sävyt muistuttavat erehdyttävästi galakseista otettuja kuvia. Kaikkeuden syvintä. Se kiehtoo. –Niissä on oma maailmansa. Merikarvialaisen Joel Dyerin avulla tunnistettiin Suomen suurin smaragdi keväällä 2018. Dyerillä on käytössään voimakasta laseria hyödyntävä ramanspektrometri, jolla kiviä voi tarkastella tuhoamatta niitä poraamalla tai sahaamalla. Kiven omistaja Jorma Valkama ei vielä ole päättänyt, mitä tekee smaragdilla. Smaragdin rahallista arvoa on vaikea arvioida, sillä se on Suomesta löydettynä raakakiteenä äärimmäinen harvinaisuus. Kiviharrastaja Dyer pitää Oriveden Eräjärvellä sijaitsevaa Viitaniemen louhosta parhaimpana kivilöytöjen tekemiseen. Esimerkiksi vuonna 2015 louhokselta löydettiin merkittävän suuri, puolen nyrkin kokoinen sininen jalotopaasi.