Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Miten siemenet itävät ensi vuonna – entä riittääkö vesi

Maatilojen määrä vähenee huikeaa vahtia. Hellekesä näivetti valitettavasti muutakin kuin nurmea ja viljaa. Mielikin käy apeaksi, ellei tehty työ kanna satoa. Ikääntyville viljelijöille tämä voi olla se viimeinen vuosi, jolloin viljelee – enempää kuin omiksi tarpeiksi. Se tarkoittaa kipeitä päätöksiä myydä ja hylätä tila – tai löytää maallemuuttajia. Ammattiryhmänä maatalousyrittäjät eivät ole niitä, jotka ensimmäisenä antavat periksi. Vuodet eivät ole ikinä olleet veljiä ja maatalouden kurjuutta on vuosikymmenet itketty – olipa hallituksessa mikä värisuora tahansa. Silti kesä 2018 yllätti. Kymmeniä 1960-luvun 7 lehmän ja 12 peltohehtaarin tiloja yksi yrittäjä pyörittää nykyisin suvereenisti, metsää kaatuu ja vuokrapellotkin hoituvat siinä kevään odotuksissa ja syksyn toivossa. Eikä tarvitse montaa kertaa vilkaista tiluksille, kun tiedostaa miljoonien eurojen investoinnit ja velkataakan. Me toivomme, että maaseutu on elävä, palvelut pelaavat ja saamme ne elintarvikkeemme lähellä tuotettuina. Pitääkö oikeasti kokea maaseutuyrittäjän kurjuus näin läheltä ennen kuin havahdumme, miten tärkeää kotimainen ruoka on. Se omavaraistalous lähtee pikkupuutarhoista ja ryytimaista. Sellaista terapiaa ei kaupungista saa siltä korkeimmin koulutetultakaan. Avainsana on vastuu. Maaseudulla kasvanut tietää, mitä tarkoittaa sitoutuminen peltoon, metsään ja raivattuihin kytöihin. Entä pohjavedet? Vesivarojen hupeneminen on uhka, joka vaatii varautumista.