Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Tuuli Heervä: Kuka sanoo, mikä on harrastamista ja mikä ei?

Virisipä vastikään parin kollegan kanssa keskustelu siitä, mikä on harrastamista ja mikä ei. Itse olen useammankin kerran elämäni aikana kiemurrellut ja miettinyt fiksua vastausta kysymykseen siitä, mitä harrastan. Jos oikea harrastaminen on kodin ulkopuolella tapahtuvaa, tavoitteellista – ehkä maksullistakin toimintaa – tuskin olen harrastanut juuri mitään, koskaan. Ala-asteella saatoin kirjoittaa kaverin Ystäväni-kirjaan harrastusten kohdalle pianonsoitto. Kävin kerran viikossa kansalaisopiston opetuksessa kunnantalon pianoa paukuttamassa. Aikuisena olen kodin ulkopuolella osallistunut lähinnä erilaisille käsityökursseille. Tuloksena on ollut joskus housut, joskus olkalaukku, onpa neulepeittokin tai valohimmeli. Ovatko ne harrastuksen myötä syntyneitä tuotoksia? Entä miten ne eroavat siitä mekosta, jonka ompelin tai niistä villasukista, jotka kudoin omassa seurassani kotona? Paha sanoa. Kotona kuluu välillä luvattoman isokin aika nenä kirjassa. Lukemieni opusten määrä merkitään taatusti nelinumeroisella luvulla. Olenko harrastunut kirjallisuutta kymmeniätuhansia tunteja vai vain haaskannut aikaa? Kulkeeko jossain raja, jonka toisella puolen olevat kirjat nousevat tietoa kartuttavina tai muutoin sivistävinä harrastus-nimikkeen alle muiden jäädessä ajanhukka-osioon? Liikuntaa olen varmasti harrastanut liian vähän, mutta kysymys kuuluukin, olenko harrastanut sitä ollenkaan. Opiskeluaikana kävin kohtuullisen usein uimassa. On ollut niitäkin kausia, jolloin olen tehnyt sauvakävelylenkin joka päivä, parhaana jopa kaksi. Kilpaillut en ole kuin pakosta koulun kisoissa. Olenko siis ollut lähelläkään liikuntaharrastusta, vai olisiko vaadittu tavoiteaikoja tai palkintoja? Onko säännöllinen höntsäurheilukaan kenenkään harrastus? Entä nykynuoriso nettipeleineen? Onko tietokoneella tai konsolilla pelaaminen harrastus, kun e-urheilussa voi yltää maailmamestariksi asti? Vai onko nähtävä, että nouseva polvi lojuu turhan panttina ruutujen edessä? Taitaa lopulta riippua omasta itsetunnosta, kuka tohtii kutsua itseään harrastajaksi, kuka ei.