Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Koukussa omaan tupaan – "Ensin ajattelin, että voi kauheeta, sehän on Merikarvialla!"

Tamperelainen Ulla Louhivuori oli kahdenkymmenenyhden, kun hän muutti Merikarvialle ja asui täällä perheineen neljä vuotta. Kolmetoista vuotta sitten hän osti talon Merikarvialta ja lomailee nyt Alakylässä. Elettiin vuotta 1968, kun Louhivuoret tulivat Merikarvialle. 27-vuotias Pertti Louhivuori oli saanut matematiikan opettajan pestin yhteiskoulusta ja Ulla hoiti perheen vajaan vuoden ikäistä Markusta. –Meidät nuori perheemme otettiin ystävällisesti vastaan, Ulla muistelee noita vuosia lämpimästi. Hän jäi eläkkeelle kolmisen vuotta sitten Tampereen kaupunginsairaalan osastonhoitajan virasta. –Sain terveystieteen maisterin paperit eläköitymiseni jälkeen, hän naurahtaa.   Pertti Louhivuori menehtyi 35 vuotta sitten. Ulla kertoi saaneensa päähänpiston, että haluaisi hankkia hirsitalon Pohjois-Satakunnasta. Ostoilmoituksen hän laittoi Kotimaa-lehteen.   – Puhelin soi jo aamupäivällä, kun seurakunnan talouspäällikkö Eeva Uusimäki soitti äitinsä Aliisa Muurisen talosta. Vastasin, että voi kauheeta, sehän on Merikarvialla! Tiedän kyllä paikan. Tilan nähtyään hän teki ostopäätöksen samana iltana.   Alakylän taloa pihapiireineen voisi luonnehtia jopa romanttiseksi ja siellä tulee kummallisen kotoisa olo. Käsistään kätevä ja kekseliäs uusi emäntä on remontoinut talonsa mieleisekseen, myös vanhaa kunnioittaen. Hän on kiinnostunut ekologisesta rakentamisesta ja se näkyy jopa ikkunoiden tiivistyksessä, missä on käytetty pelkästään pellavaa. Ulkolaudoitusta on uusittu ja talo maalattu sekä ulkoa että sisältä. Sauna on saanut ison kuistin. Puutarha on elävä, eikä edes omenoita tarvitse kaupasta ostaa. Huomion kiinnittää ajan patinoima keittiön pöytä. Vintiltä oli löytynyt leipälautoja, joista muotoutui pöytä. Taloa on remontoitu pikkuhiljaa. Tällä hetkellä on menossa saunan ja pukuhuoneen ikkunoiden maalaus.   Palataan 60–70 -lukujen vaihteeseen. Louhivuoret asuivat ensin Osuuspankin talossa ja muuttivat sitten kunnan aravaan. –Nykyinen Matilda oli kunnan ensimmäinen kerrostalo. Ulla muistelee vanhaa Merikarviaa ja toteaa, että keskusta on rakennettu ihan kokonaan uusiksi. Satama oli hänen mielestään elävämpi ennen, sillä silloin siellä näki jopa isoja, vierasmaalaisia laivoja. –Kaikki kalasavustamot olivat hengissä. Jos meille tuli vieraita, haimme kokonaisen laatikollisen savukalaa. Tampereen kasvatti kertoo oppineensa Merikarvialla syömään myös graavikalaa, kun sitä hyvin usein leivän päällä tarjoiltiin.   Ulla Louhivuori toimi Merikarvialla yhden talven kolmannen luokan matematiikan opettajan sijaisena.                                                                                                                                 – Vedin myös vähän aikaa partiota pikkutytöille, nykyisille sudenpennuille. Heidän kanssaan retkeilimme muun muassa Nuortenniemessä. Partion tilat olivat jossain terveyskeskuksen lähellä. Hän muistaa partiosta ainakin Salmelan ja Hurtolan tytöt. Aviomies oli aktiiviurheilija ja pariskunta ystävystyi muun muassa Jaakko ja Anna-Liisa Hanhilahden kanssa. Toisella Merikarvian kierroksella naiset päätyivätkin toistensa naapureiksi. "Puhelin soi jo aamupäivällä, kun seurakunnan talouspäällikkö Eeva Uusimäki soitti äitinsä Aliisa Muurisen talosta. Vastasin, että voi kauheeta, sehän on Merikarvialla! Ulla Louhivuori