Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Koeluimme neljän rakastetun sarjan uutuutta: Syksyn lastenkirjat tarjoavat huvia ja opetuksia

Syksy ja pimenevät illat ovat lukemisen aikaa. Aikuiset odottavat innoissaan suosikkidekkaristinsa uusinta, mutta myös lastenkirjallisuuteen on muodostunut joukko rakastettuja sarjoja. Paula Noronen: Supermarsu ja roskaavat ryökäleet Tammi, 170 sivua. Kuvitus: Terese Bast. Supermarsu-sarja sai hetki sitten jo 11. osansa. Yhdestä osasta julkaistiin alkuvuodesta myös elokuva. Juoni: Taivaalta alkaa yhtäkkiä sataa outoja tavaroita ämpäreistä kaloihin. Samaan aikaan päähenkilö Emilian kouluun saapuu uusi oppilas Wilson, joka vaikuttaa oudolta. Supermarsuksi muuntautuva Emilia alkaa selvitellä tilannetta. Yhtäkkiä hänellä on edessään hyvin vaarallinen supermarsutehtävä, jonka suorittamiseen tarvitaan erityistä rohkeutta. Plussaa: Kirja käsittelee monia hyvin tärkeitä teemoja, kuten esimerkiksi turha kuluttaminen, roskaaminen, yksinäisyys, mustasukkaisuus, ystävän menettäminen, uusperhekuvioiden hankaluus, erilaisuus ja sen ymmärtäminen sekä itseensä luottaminen. Samaan aikaan tarina on viihdyttävä ja mukaansa tempaava. Miinusta: Opetuksia ja teemoja on jo niin monta, että niitä pystytään käsittelemään vain pintapuolisesti. Lapsen on hankalampi samaistua ja löytää yhtymäkohtia omaan elämään. Muutaman karsiminen olisi voinut tehdä terää. Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja juonikas Julia Tammi, 115 sivua. Kuvitus: Cristel Rönns. Sekä elokuvina että kirjoina rakastettu Risto Räppääjä on jaksanut ihastuttaa suomalaisia lapsia jo vuosia. Ensimmäinen osa julkaistiin jo vuonna 1997. Juoni: Risto Räppääjä aikoo osallistua Vuoden nuori räppääjä -kisaan, jonka palkintona on matka Visbyhyn. Rauha, Lennnart ja Elvi ovat jo aivan varmoja voitosta ja suunnittelevat kesälomamatkaansa. Jotain kuitenkin tapahtuu ja räppäävä kitaratyttö Julia onkin varastanut omaan kilpailusuoritukseensa Riston riimejä. Voitto sujahtaa Julialle, mutta Nelli ja Lennart alkavat selvittää riimivarkautta. Plussaa: Tarina auttaa lasta ymmärtämään, että muiden huononkin käytöksen takana voi olla jotakin, joka ei näy päällepäin. Ylimieliseltä ja väärin toimivalta vaikuttava ihminen saattaakin olla yksinäinen ja epävarma. Samalla kirja on hyvä opetus myös aikuisille siitä, miten lapsen kautta ei pidä yrittää toteuttaa omia unelmiaan. Miinusta: Seikkailuja ja jännittäviä käänteitä odottavat Risto Räppääjä -fanit saattavat pettyä. Tämä osa on tempoltaan hieman rauhallisempi, eikä jännittäviä hetkiä juuri ole. Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja hupsu enkeli. Tammi, 71 sivua. Kuvitus: Salla Savolainen. Myös Nopolan sisarusten toinen kirjasarja Heinähatusta ja Vilttitossusta on valloittanut sekä elokuvateattereissa että kirjoina. Sarjaa on julkaistu jo 22 osaa. Juoni: Vilttitossu innostuu enkeleistä nähdessään Suojelusenkeli-taulun Alibullenin neitien seinällä. Hänen harmikseen Heinähattu ei usko enkeleihin. Vilttitossu päättää kääntää isosiskonsa pään ja ylipuhuu Halisen pukeutumaan enkeliksi. Suunnitelma menee kuitenkin pieleen ja asiaan sotkeutuvat myös konstaapelit Isonapa ja Rillirousku. Plussaa: Uusi kirja jatkaa tutulla hyväntuulisella linjalla, eikä sen hahmoihin voi olla rakastumatta. Kirjan kaunis kuvitus parantaa lukuelämystä. Juoni opettaa lapselle totuuden puhumisen tärkeydestä. Lisäksi se on hyvä esimerkki siitä, miten ihmiset voivat ja saavat uskoa eri tavoin eri asioihin. Miinusta: Siskosten tarina on niin ihana, että sekä lapset että aikuiset olisivat kuulleet sitä paksummankin kirjan verran. Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu – Elämä ja teot. Otava, 48 sivua. Otava julkaisi loppukesästä jo 20. kirjan, jossa Outolan tunnetuin veljespari, Tatu ja Patu esiintyvät. Ensimmäiset kerrat Tatu ja Patu nähtiin Veera-sarjan kirjoissa. Juoni: Juhlakirja raottaa omituisen kaksikon salaisuuden varjoa. Se kertoo, millainen oli Tatun ja Patun lapsuus, miten kaksikko eroaa toisistaan, millainen oli heidän uransa alku ja millaista on tutkijan arki. Yksi kappale koskee kokonaan veljesten koipaikkaa Outolaa. Positiivista: Kirja tarjoaa valtavat määrät ihmeteltävää. Aukeamat ovat täynnä pieniä hauskoja yksityiskohtia ja kuvitus on yhtä hurmaavaa kuin aina. Tatu ja Patu -huumori iskee niin lasten kuin aikuistenkin nauruhermoon tässäkin kirjassa. Muun muassa kirjan keskellä oleva sarjakuva "Yksinoikeudella Tatu ja Patu" nauratti koelukijaporukkaa kovasti. Miinusta: Juhlakirjasta puuttuu juoni, joten se ei toimi kovin hyvin esimerkiksi iltasatuna. Juonellisista lastenkirjoista pitävän kannattaa tutustua kirjasarjan muihin teoksiin. Tämä kirja toimii parhaiten yhteisissä hetkissä, joissa on aikaa pysähtyä ihmettelemään. Lue lapselle -hanke on listannut kuusi faktaa lukemisen tärkeydestä: 1. Sanavarasto moninkertaistuu. 2. Koulussa oppii paremmin. 3. Lapsi kasvaa itsevarmemmaksi ja pärjää paremmin porukassa. 4. Iltasadun kuullut lapsi nukkuu pidemmät yöunet. 5. Lapsesta kasvaa parempi keskustelija ja kotona jutellaan enemmän. 6. Lapsi, jolle luetaan, lukee myös aikuisena. Lähde:www.luelapselle.fi "Tärkeimpiä asioita ei näe sisäelimillä." Patu