Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Videolla 6 minuuttia navettatöiden arkea: Sadat tilat ripustavat lypsykoneet naulaan – "Jos Patrik ei olisi lähtenyt mukaan, tämä olisi loppunut. Nyt koitetaan pysyä hengissä."

Ayshire-lehmä nuolee kantapäätä, muutaman päivän ikäisen vasikan kieli on mukavan karhea kämmenselällä ja voi sitä imuutusta, jonka vasikat saavat aikaan maitoa juodessaan tutillisesta sangosta. Isommat vasikat saavat juomansa maitojauheesta sekoitettuna, mutta pienimmät litkivät lehmänmaitoa. Satatonnari Unuz on juuri päässyt vuonna 2003 valmistuneen pihaton yksityiskarsinaan, sillä se on valmis poikimaan 9. kerran. Cao miguel fila -rotuiset koirat Pablo ja Raid ovat pihattonavetassakin tuttu näky, ei mitään tarvetta edes haukahtaa. Emäntä Mia Vettenranta johdattaa työntekijöidensä Madis Vaarpun ja Janne Korkeakosken kanssa lehmäkatrastaan lypsyasemalle. Madis on jo aamukuuden jälkeen siivonnut pihaton toisen puolen aamutoiminaan. –16 mahtuu kerralla. Asema on malliltaan kalanruoto, emäntä kuvailee. Unuz saattaa emännän mukaan poikia ihan lähipäivinä. Se on karjanjalostuksen huippusukua. 150 000 kilon elinikäistuotantoonkin suvun lehmät ovat yltäneet. Nykyisin mittalypsyt tehdään kerran kuussa ja niiden perusteella lasketaan kuukausituotokset yhteen. Unuzin suvun Viivu nousi jopa maailman tilastoissa ayshire-rodun ykköseksi. Kun maidontuotanto alkaa ehtyä lehmän ikääntyessä noin 5 vuoden ikäisenä, lehmät päätyvät lihoiksi. Vasikoista varttuu hiehoja ja lypsylehmiä samaa tahtia kuin poistuma on. Odotusarvoltaan noin joka toinen on lehmävasikka. –Parhaina päivinä voi viisi vasikkaa syntyä. Sonnivasikat myymme, koska niitä ei ole taloudellisesti järkevää ruokkia. Hiehokauppa ei käy lainkaan. Sen todistaa myös tuore Maaseudun Tulevaisuuden artikkeli, jossa ennustettiin jopa 500 maitotilan lopettavan vielä loppuvuonna. –Jos Patrik ei olisi lähtenyt helmikuussa 2017 mukaan maatalousyhtymään, meidänkin tilamme olisi ajettu alas, Vettenrannat kertovat. Patrik, 22, myöntää että vaihtoehtojakin oli, mutta elämäntapa kiehtoo. Tuottajat, kuten Marko, Mia ja Patrik Vettenranta, saavat maitolitrasta 34–38 senttiä. Kaupassa hinta on kolminkertainen. Siikaisten navetoista ja pihatoista meijerille lähtee tänä vuonna noin 4,07 miljoonaa litraa, siitä jo viidesosan n. 800 000 tuottavat Vettenrannat. Lypsävää karjaa tilalla on 100 päätä. Lisäksi hiehoja ja vasikoita on 90 varttumassa. –Tarkoitus on siirtyä nyt lokakuussa kolmen lypsyn rytmiin kevääseen asti. Maitoa heruu näin noin 10–15 prosenttia enemmän, Marko Vettenranta kertoo. Kolmeen lypsykertaan syynä on huono rehuvuosi. Olkea onneksi on korvaamassa huonoa nurmisatoa. Eläinlääkärittömät viikot ovat enemmän kuin toivottuja. –Yleensä on ajettu kolmas rehusato tähän aikaan, mutta nyt sekin jää. Jo alkukesästä havahduimme siihen, että on keskityttävä varmistamaan rehun määrä, ei niinkään laatua, isäntä kiteyttää. Kuiva ja kuuma kesä kiusasi myös karjaa aina kun mittari nousi yli 21 asteen. Kaivossa onneksi vesi riitti, sillä 100 litran maidon tuottamiseen kului vettä noin viisinkertainen määrä vuorokaudessa. Pihaton seinä oli auki, mutta kuumuus vaikutti maidon solukoostumukseen ja se vaikuttaa hintaan oleellisesti rasvaprosentin ja valkuaisen lisäksi. Maatilalla jos missä tiedostetaan, että vuodet eivät ole veljiä. Jo 1990-luvulla isäntä kouluttautui siementämisen saloihin säästääkseen seminologin kulut. Kanadasta tilatut pakastetut siemennesteet maksavat noin 25 euroa annokselta – keskimäärin joka toinen kerta tärppää. –Led-valo paljastaa kiimaliman, Marko Vettenranta kertoo. Iltakierroksella paljastuneet "herkkyyskaudet" ovat sitten seuraavan päivän arkiaskaretta navettatöiden jälkeen. Investoinnit ovat tältä vuodelta jäissä. Korjattavaa on silti aina puhdetöiksi ja niitä riittää. Metallialan koulutuksen saanut Patrik hallitsee myös koneiden korjauksen. Parhaillaan työn alla on traktorin moottori, kun nesteet lähti juuri hankitun traktorin moottorista ja kone leikkasi kiinni. –Tuorein traktorimme on vuosimallia 2004. Pröystäilystä ollaan monella muullakin tilalla varsin kaukana. Perhetilalla voi 20 päätä riittää toimeentuloksi, mutta yli 100 tarvitaan jotta työtä on useammalle. –Vielä 90-luvulla kahdella sonnivasikalla sai lyhennettyä traktorivelkaa. Nyt samaan tarvittaisiin 20 sonnia, isäntä vertaa. Sata tonnia maitoa yhdestä lehmästä vuodessa on paljon. Sillä juottaa noin 271 suomalaista maidon ystävää, kun keskimääräinen kulutus asukasta kohti on 350 litraa. Kun lehmiä on 100 vastaavaa, yksi tila voisi juottaa reippaasti koko Satakunnan väestön (219 000). Onneksemme maidosta tehdään paljon muutakin, eli maidontuottajia tarvitaan. Kun rasvaprosenttikin on parhaimmillaan yli viisi, venyy raaka-aine jugurtiksi, kermaksi, juustoksi ja erikoistuotteiksi. Vettenrannan maitotilan lisäksi Siikaisissa on yhä 16 muuta karjataloustilaa. Maatiloja kunnassa oli vielä vuonna 2017 yhteensä luonnonvarakeskuksen tilaston mukaan 85, joista laidunmaata oli vain 24 tilalla. Maidon tuotantomäärä Siikaisissa on pysynyt viime vuosina 4,07 miljoonassa litrassa. Vuonna 2015 tuotanto pääsi lopahtamaan alle 4 miljoonan litran. Siikaisissa asukkaita on 1490, joten asukasta kohti Siikainen tuottaa yli 2700 litraa. Siikaisten kunta kuuluu tukialueeseen C2, joten tuki on hieman suurempi kuin esimerkiksi Kankaanpäässä. Kyseisellä tukialueella Pohjois-Satakunta mukaan lukien tuotetaan lähes puolet koko maan maidosta. Maitotiloja alueella on noin 3157. Koko Suomessa meijerit vastaanottivat viime vuonna 2 297 miljoonaa litraa maitoa. Erilaisiksi maitojuomiksi siitä tehtiin 623 miljoonaa litraa ja jogurttituotteiksi 106 miljoonaa kiloa. Erilaisiksi juustoiksi pakattiin 85 miljoonaa kiloa, kermatuotteiksi lähes 46 miljoonaa litraa ja voiksi 52,5 miljoonaa kiloa. Maidon maine liikkuu suhdanteissa. Voivuorista ei tarvitse enää puhua, sillä maitotilojen määrä hupenee. Karjatalous keskittyy maan länsirannikolle. –Äitini oli aikoinaan töissä Siikaisten meijerillä, jonne maitoa toimitti 1970-luvulla noin 2300 tilaa. Nyt Satamaidolle riittää ehkä puolen sataa, Marko Vettenranta vertailee. Lomittajia tilalla ei enää käytetä, sillä oma väki tietää itse parhaiten miten homma pyörii. Ventovieraalle työ on liian vaativaa, ja sen sai toimittajakin huomata. –Ei tässä ole ymmärretty mitään lomia kaivata. Jos välillä kylpylään lähtee perjantaina, niin jo sunnuntaiaamuksi tahtoo kotiin, pariskunta tuumii. Maitotilan arki sitoo, mutta se on elämäntapa johon myös nuori-isäntä Patrik on varttunut. Oli luonnollista. että hän osti kilometrin päästä kotitalostaan oman talon kun autioksi jäämässä olevaa taloa hänelle tarjottiin. Vapaus sisältää vastuuta. Susanna-vaimon lisäksi perheeseen kuuluvat lapset Minttu 3,5 ja Miika 1,5. Suomessa on noin 285 000 lypsylehmää (2017). Lypsykarjatiloja 6704. Meijerit vastaanottivat maitoa vuonna 2017 noin 2 297 miljoonaa litraa. Asukasta kohti se tekee noin 350 litraa. Satakunnassa maitoa herutetaan vuodessa noin 60 miljoonaa litraa (2016 ja 2017). Tärkeimmät karjatilojen rodut ovat ayshire, mustankirjava holstein sekä harvinaisemmat brownswiss ja jersey. Keskimääräinen maitotuotos lehmää kohti on noin 8 200 kiloa vuodessa. Erilaisiksi juustoiksi pakattiin 85 miljoonaa kiloa, kermatuotteiksi lähes 46 miljoonaa litraa ja voiksi 52,5 miljoonaa kiloa. Suomalaisella maitotilalla ennustetaan olevan vuonna 2018 keskimäärin 41,5 lypsylehmää. Vuonna 2017 maitotuotteiden kulutuksen kotimaisuusaste oli 68 prosenttia. Juustojen kulutuksesta hieman vajaa puolet on tuontijuustoa. Maitonesteissä kulutuksen kotimaisuusaste on noin 95 prosenttia. Maatalousyhtymä Vettenrannan maatalousyhtymässä maidontuotanto on noin 800 000 litraa vuodessa. Nurmella 150 hehtaaria, josta vehnä-herne -seoksella 40 hehtaarin uudistusala. Satatonnarina Siikaisten Vettenrantojen tilan Unuz on ihan omaa luokkaansa. Aiemmin palkittu myös 150 tonnari Viivu. Siikaisissa maitotiloja noin 20. Siikaisten navetoista meijerille lähtee tänä vuonna noin 4,07 miljoonaa litraa maitoa. Eläinlääkäriä tarvitaan ainakin joka viikko, välillä päivittäin. Oho: Yli 85 prosenttia suomalaisesta naudanlihasta tuotetaan maidontuotannon sivutuotteena, kun sonnivasikat ja tuotantonsa päättäneet lehmät päätyvät teurastamolle. Lähde: Luonnonvarakeskus ja MTK "Jos Patrik ei olisi lähtenyt helmikuussa 2017 mukaan maatalousyhtymään, meidänkin tilamme olisi ajettu alas."