Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Mielipide: "Mahtaako mikään määrä varhaiskasvatusta ja peruskoulua saati mittava kirjo jatko-opiskelumahdollisuuksia auttaa – Mitä vikaa olisi ”köyhien koulutiessä?"

Opetusministeriön viimeisin sosialidemokraattinen hanke Kokoomuksen opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen johdolla on kaksivuotisen esikoulun kokeilu. Eli jo viisivuotiaita alettaisiin lapsia valmistaa peruskoulutielle. Peruskoulua on perinteisesti markkinoitu köyhien perheiden lasten auttajana, eikä se onnistu tehtävässään, vaan köyhyys periytyy, kuten ennen vanhaan. Mahtaako mikään määrä varhaiskasvatusta ja peruskoulua saati mittava kirjo jatko-opiskelumahdollisuuksia auttaa siltikään? Ainakin kollektiivinen varhaiskasvatuksen lisäys on kärpästen ampumista haulikolla – vieläpä etäältä. Kaava on tehoton ja kallis. Kaikki lapset eivät tarvitse erityistä tukea, ja silti sitä nyt kaikille tarjotaan. Ikävä kyllä kasvavalle osalle kollektiivinen opetus muodostuu myös haitaksi. Ongelmallisimpien auttaminen ”normaaliluokissa” eli erityisluokkien alasajo on ollut kenties suurin virhe koulutuspolitiikassa. Huomioitava on myös maahanmuutto kieli- ja kotoutumishaasteineen. Tässä tilanteessa on turha edes avata keskustelua siitä, miten lahjakkaita tuettaisiin kouluissa enemmän? Miksei siis kohdisteta resursseja niihin, joilla on suurin tarve? Pelko asiassa on yhteiskuntaluokkaistuvaan koulutukseen palaaminen, vaikka koulutus on vallitsevassa systeemissäkin tuloksiltaan sitä samaa. Taisi olla lähinnä talouskasvu, joka köyhiä nosti eikä peruskoulu – ainakin koulut on kustannettu talouskasvulla. Mitä vikaa edes olisi ”köyhien koulutiellä”, jos se johtaa lapsen parempiin elämän edellytyksiin? Julkiset palvelut luotiin alun perin yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia varten. Ei niihin toimeentulevia tarvitse sekoittaa sen takia, että joku ideaali köyhän ja rikkaan perheen vesoista samassa putkessa täyttyy. Tuoreen tiedon valossa köyhän taustan omaavat pojat ovat selkeä ryhmä, jolla on heikoimmat tulevaisuuden näkymät. Mikäli asiaan haetaan koulutuspoliittista ratkaisua, niin se ratkaisu olisi oma koulutie etenkin pojille, joilla on haasteita. Kyseeseen voisi tulla vaikka useampi vuosi peruskouluakin valmistavassa, tuetussa tai jopa sukupuolitetussa opetuksessa. Oletettavasti miesopettajien määrää ja laatua ainakin erityisopetuksessa tulisi vahvistaa. Isossa kuvassa köyhien lasten vanhemmat pitää saada kiinni työn syrjään, jotta kotiolot paranevat. Samaan aikaan kun näin käy, niin keskituloiset voivat viettää enemmän vanhempainvapaalla periyttäen elämän eväitä jälkikasvulleen, kun ei tarvitse kattaa mittavia tulonsiirtoja työttömyyden ja sen seurausten hoitoon – vahingon kierrättämiseen. Samalla varmaankin alettaisiin tehdä enemmän lapsia – vähemmillä tulonsiirroilla. "Erityisluokkien alasajo on ollut kenties suurin virhe koulutuspolitiikassa.