Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Kesäpossu oli pula-ajan pelastus, siitä sai ruokaa, pesuainetta ja elegantin jalkalampun varjostimen – kokeile kotona kuitenkin vain näitä herkkureseptejä

Rautatiekiiseli, ei siis kiisseli. Nimi ei kyllä houkuttele. Se tulee kuulemma ruosteisista kiskoista. Mutta kysytään kansalta. –Tuota, tuota. Hyvä, mieto maku. Heti en osaa sanoa, mistä maku tulee, Talvikki Pasanen maistaa ja miettii. –Tosi hyvää. Kyllä tätä voisi kokeilla laittaa, komppaa Eeva Vanhanen viereisestä pöydästä. Se maku, jota etsittiin, tulee siirapista. Resepti taas tulee vuodelta 1947. Silloin elettiin pula-aikaa. Kaikki mahdollinen oli kortilla. Kiiseliä , vanhoja poikia, sikareita ja inkiväärijuomaa maisteltiin tiistaina Rosenlew-museossa, jossa maakuntatutkija emerita Sirkka-Liisa Hakala kertoi pula-ajan herkuista. Kansalta kysyttiin malttia ja mielikuvitusta, sillä säännöstely alkoi juuri ennen talvisotaa, syksyllä 1939. –Ensimmäisenä kortille meni kahvi. Se myös vapautui viimeisenä. Paikalla oli kuulijoita, jota itsekin muistavat 1950-luvulle jatkuneen säännöstelyn. –Muistan vielä Helsingin pitkät silakkajonot, kertoo Leila Wester Satakunnan museon ystävistä. Elämä leipäkorttien ja sokerikorttien kanssa oli tarkkaa. Siitä piti huolen Kansanhuolto. –Kansanhuolto oli virastoista vihatuin, vihatumpi kuin tsaarin ohrana. Pahimmillaan korttiannokset olivat todella pieniä, kertoi Hakala. Esimerkiksi kevyttä istumatyötä tekevä sai kortilla kaksi desilitraa maitoa päivässä. –Sotavankeja, mielisairaita ja vanhainkodin asukkaita kuoli nälkään. Heidän kuntonsa meni lopulta niin huonoksi. Monelle perheelle pelastuksen toi kesäporsas. Omaksi ruuaksi kasvatettu possu ei saanut painaa yli 60 kiloa. Ylimääräinen liha piti nimittäin luovuttaa. –Porilaiset, kuten muutkin, oppivat kasvattamaan tismalleen alle 60 kilon possuja, leukaili Hakala. Possu käytettiin viimeistä harjasta myöten. Harjakset menivät harjojen tekijöille ja sorkista keitettiin papusoppaa. –Munuaisrasva käytettiin paistamiseen, sappinesteestä saatiin tahranpoistoainetta ja sianrakosta saatiin elegantti jalkalampun varjostin. Siasta käytettiin kaikki paitsi ääni. Kun sianluusoppa oli valmis, luut otettiin talteen. Ei niitä kuitenkaan koirille annettu. Luut laitettiin pussiin odottamaan seuraavaa luusoppapäivää. Mustan pörssin kauppa kukoisti. Hakala kuvaili, kuinka yksi jos toinen lähti sunnuntaina metsäpoluille. Niiden varsilta löytyi mökkejä ja kanoja. –Muutaman kananmunan pystyi aina ostamaan. Ei Kansanhuolto ehtinyt jokaista kananmunaa vahtimaan. Pula-aikana myös länsisuomalaiset alkoivat ymmärtää sienien päälle. Siirtoväellehän sienet olivat tuttua ruokaa. –Edellisen kerran sieniä oli täällä kerätty kapinan aikaan. Sieniä sanottiin madonlakeiksi ja lehmän ruuaksi. Pula-aikana sienet ja marjat taas kelpasivat. Kansa oli pahana, kun pottu meni kortille talvella 1942. –Pohjanmaalla olisi ollut perunoita. Mutta niitä ei voitu kuljettaa Helsinkiin, koska ne olisivat jäätyneet matkalla. Sanottiin, että jäätyneet potut eivät kelpaa edes sioille ja silloin on kyllä tosi kyseessä. Polttoaineistakin oli pula ja sähköä säännösteltiin. Se sai naisväen pohtimaan, mikä oli taloudellisin tapa tehdä ruokaa. –Jos uuni käytettiin, se laitettiin täyteen. Monista laatikkoruuista alettiin tehdä pataversioita. Ne valmistuivat nopeammin. Käytännöllisyydellä oli kysyntää, sillä pula-aikanakin kodeissa pyrittiin tarjoilemaan joka päivä kaksi lämmintä ruokaa. Korjattu 21.11. 2018 klo 10.20 Talvikki Pasasen etunimi korjattu tekstiin.