Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Marokon kauhua muisteltiin äkkipikaisena miehenä

Korsutupa pullisteli väkeä, kun esittelyvuorossa oli eräs sotavuosiemme voimahahmo, Aarne Juutilainen . Veteraaniyhdistys ja Merikarvian-Siikaisten reserviupseerit olivat kutsuneet legendan veljenpojan Olavi Juutilaisen tarinoimaan Marokon kauhusta. Aarne Juutilainen (1904-76) oli jo lapsena oikea kauhukakara ja myöhemminkin hanakka turvautumaan nyrkkeihinsä. –Tänään poika olisi vaikeahko ADHD-tapaus. Aarne täytteli konekiväärin panosvöitä suojeluskunnassa sisällissodan aikaan, suoritti asevelvollisuutensa Viipurin rykmentissä ja pääsi kadettikouluun vuonna 1926. Se loppui lyhyeen äkkipikaisen luonteen takia. Marokon kauhu -lempinimen Aarne Juutilainen sai siirryttyään vuonna 1930 Ranskan muukalaislegioonan leipiin. –Mies palveli täydet viisi vuotta ja taisteli Pohjois-Afrikassa, niin aavikoilla kuin Atlas-vuoristossa. Palkinnoksi tuli Ranskan kansalaisuus sekä rintapieleen Legioonan Risti, Olavi Juutilainen luetteli. Talvisota vei Juutilaisen JR34:n komppanianpäälliköksi. Venäläiset kohdattiin Hyrsylän mutkassa, Suvilahdessa, josta vetäydyttiin Kollaanjoen taakse. Suomalaisten 1 600 miestä pidätteli vastassa ollutta 15 600 neuvostosoturin joukkoa. Lisäksi venäläisillä oli käytössään ylivoimaiset tykistö-, ilma- ja panssarivoimat. Kollaanjoen asemat pitivät loppuun asti, josta juontaakin tuttu lause "Kollaa kestää!" Tilanteen ollessa vakava, kenraalimajuri Hägglund oli kysynyt Marokon kauhulta: "Kestääkö Kollaa?", johon kapteeni Juutilainen oli vastannut: "Kyllä kestää, jos ei käsketä karkuun juoksemaan." Olavi Juutilaisen mukaan setämies pönkitti taistelutahtoa omalla esiintymisellään ja esimerkillään. –Aarne oli mitään kaihtamaton ja hyökkäyshenkinen. Se valoi joukkoihin rohkeutta, pelottomuutta ja peräänantamattomuutta. Veteraaniperinteen yhdyshenkilö Heikki Moilanen kertoi JR34:ssä Kollaalla palvelleen noin 140 merikarvialaismiestä, joista ensimmäiset saapuivat etulinjaan 10. joulukuuta. Kallis uhri annettiin, sillä kolmessa kuukaudessa kaatuneita kertyi 26, vammautuneita 38 ja sairastuneita 9. –Merikarvialaiset kuuluivat JR34:n toiseen pataljoonaan ja sen eri komppanioihin. Marokon kauhun komppania totteli numeroa kuusi. Kiperiä yleisökysymyksiä isännille kuultiin ja myös muita Kollaan sattumuksia. Matkaajilta saatiin kiintoisaa tietoa: nykyäänkin maastosta löytyy monttu, jossa kapteeni Juutilaisen komentoteltta sijaitsi. Loppusanat lausui illan päähenkilö, sillä hänen rintamahaastatteluaan Kollaalta kuultiin internetin kautta. "