Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Marika Toivola opetti vanhalla tavalla matematiikkaa teineille ja totesi sen mahdottomaksi – sitten palkittu opettaja löysi ratkaisun, jossa opetus käännetään päälaelleen

Kun tutkittu tieto näyttää, että 12 vuotta koulua käyneillä suomalaisnuorilla neljällä prosentilla matematiikan taidot yltävät toisluokkalaisen tasolle ja liki joka viidennellä osaaminen on peruskoulun enintään viidennen luokan tasolla, luulisi hälytyskellojen soivan. Ammatillisesta koulutuksesta ja yliopistoista kiirii myös viestejä opiskelu-uraansa aloittavien matematiikan perusteiden osaamisen suuresta vaihtelusta ja vaikeuksista alkeissakin. Matemaattisten aineiden opettajien liiton (MAOL) vuoden 2019 opettajan palkinnon saanut Marika Toivola Raumalta on ottanut ison urakan. Hän yrittää soittaa herätyskelloa opetus- ja oppimiskulttuuriin muutoksen tarpeesta opettajille – ja yhtä rämäkästi myös oppilaille ja heidän vanhemmilleen. Tehtävä ei ole helpoimmasta päästä, sillä matematiikka on monille se koulun inhokkiaine. Elämässä laskemisen taidot ovat kuitenkin välttämättömiä. –Vaikka opetuksen ja oppimisen tulokset ovat nähtävissä, ei tarpeeksi järeitä korjaavia toimia ole näkyvissä, eikä muutoksia opettajankoulutuksessa ja koulutyön menetelmissä, Marika Toivola hämmästelee. Marika Toivolan tarjous kouluille on käänteinen oppiminen (flipped learning) , joka on kansainvälinen 2010-luvulla virinnyt kouluopetuksen kehittämissuuntaus. Nimensä mukaisesti koululuokan työskentely käännetään päälaelleen. –Vanha ajatus "kotitehtävien" tekemisestä on siirretty luokkaan, jossa apua on saatavissa sekä luokkatovereilta että opettajalta, Toivola tiivistää. –Opettajan keskeisenä tavoitteena on ymmärtää oppilaiden oppimista ja auttaa oppilaita tulemaan itsensä opettajiksi sekä rakentaa yhteisohjautuvuuden kulttuuria, jolla tuetaan oppilaiden omaa itseohjautuvuuteen kasvamista. Yksittäisen opettajan aika ja voima eivät voi riittää kaikille yhtä aikaa. Opettajan tulee rakentaa oppiva yhteisö, jossa luokkatovereista tulee merkityksellisiä toistensa oppimiselle, hän lisää. –Käänteinen oppiminen haastaa perinteisen opetuksen, jossa opettaja hoitaa velvollisuutensa opettajana tarjoamalla kaikille saman mahdollisuuden oppia kaiken ja opetus etenee opettajan määräämässä tahdissa. Käänteisessä oppimisessa oppimista tarkastellaan yksittäisen oppilaan edellytysten kannalta. Kaikki eivät tule oppimaan kaikkea, vaan ainoastaan sen verran, mihin pystyvät, Toivola kiteyttää. Hän muistuttaa, ettei kummassakaan opetussuuntauksessa kaikista tule kympin oppilaita. Sillä on iso psykologinen merkitys, onko opettaja yrittänyt tehdä oppilaasta kympin oppilasta mutta oppilas on tuottanut pettymyksen, tai auttaako opettaja vaihtoehtoisesti oppilasta tekemään parhaimpansa ja saavuttamaan sen tason, joka on oppilaan saavutettavissa, ja iloitsemaan onnistumisestaan. Käänteisen oppimisen keskeisiä ideoita ovat siis opetuksen eriyttäminen oppilaiden omille osaamistasoille, yksilöllisten oppimistavoitteiden tavoitteiden asettaminen ja ennen kaikkea oppilaiden vastuuttaminen omatoimisuuteen, työskentelemään oppimisen eteen ja tehdyn työn jatkuva arviointi, ei vain tiettyjen jaksojen päätteeksi pidettävissä kokeissa. Marika Toivola on harmissaan siitä, ettei perusopetuslain mukainen opetuksen ja opitun arviointi toteudu kovinkaan monessa Suomen koulussa. Uusi opetussuunnitelma painottaa oppimisen aikaista arviointia, jonka tavoite on auttaa oppilasta ottamaan vastuu oppimisestaan ja saavuttamaan tavoitteensa. Perinteisen opetuksen mukainen kurssin lopussa pidettävä koe on tässä mielessä hyvin epäeettinen, ikään kuin opettaja ei uskoisi, että oppilas kykenisi korjaamaan puutteita oppimisessa. –Arvioinnissa on kyse ennen kaikkea vastuullisesta opettamisesta, Toivola tähdentää. –Äärimmilleen vietynä summatiivisella arvioinnilla eli oppijakson päätteeksi järjestettävällä kokeella ei ole juurikaan mitään tekemistä oppimisen kanssa. Jos opettaja preppaa oppilasta ennen koetta ja sanoo hyvin suoraan, mitä aikoo kokeessa kysyä, niin mitä hän oikeasti mittaa? Oppilaan lyhytaikaista muistia ja kykyä oksentaa tieto koetilanteessa paperille? –Tämän onnistumisen tai epäonnistumisen opettaja sitten ikään kuin tallentaa pankkiin todisteena osaamisesta ja ottaa pankista, kun on tilinteon aika ja pitää raapustaa arvosana todistukseen, Toivola suomii. Perinteiset kokeet eivät korjaa virheitä tai puutteita. Tämä on erityisen vahingollista matematiikassa, joka on aineena kumuloituva. Kun opittuun jää aukkoja, vaikeutuvat seuraavatkin opiskeluvaiheet ja riskinä on, että matematiikasta tulee jotain, jota ei voikaan ymmärtää, mutta siitä selviää muistamalla ulkoa, miten eri tilanteessa tulee toimia. Uudelle raiteelle opetuksen ja oppimisen soveltamisen Toivola käänsi vuonna 2012 työskennellessään opettajana lukiossa. Hän koki olevansa aivan voimaton oppilaiden oikeuksien edessä ja suorastaan tuomittu epäonnistumaan 34–38 oppilaan ryhmissä. –Ketä oikeasti palvelee nykyinen lukion systeemi, jossa oppilaiden ei tarvitse ottaa opinnoistaan vastuuta tässä ja nyt? Lukiossa kolmasosa matematiikan arvosanoista saa olla nelosia. Silti opinnot etenevät ja oppilas saa päättötodistuksen. –Minä en voinut sietää tätä ja näin ainoana pelastuksena sen, että oli lopetettava kokeet. Piti löytää keino siihen, että oppilaiden matematiikan kurssit jäävät kesken niin kauan, kunnes oppimisen eteen on tehty töitä. Kesken jäävistä kursseista ei saa nelosta, eikä siten kurssisuoritusta. Perinteisen opetuksen voima ja valta on vahva, ja sen on kokenut Marika Toivola jalkauttaessaan käänteisen oppimisen kulttuuria. –Opettajien enemmistön palaute on ollut jäätävä hiljaisuus. Itseni puolesta en ole enää huolissani, mutta kyllä niiden opettajien puolesta, jotka yrittävät uudistaa oppimisen kulttuuria. Monet ovat uupuneita, kun opettajanhuoneissa on vastassa hiljaisuus ja toisinaan jopa rehtorien vastustus, hän sanoo suorapuheisesti. –Kouluihin tarvittaisiin erityisesti kriittistä pedagogista keskustelua, jossa opettajat avoimesti haastavat toistensa näkemyksiä ja auttavat siten toisiaan kehittymään. itse aikoinani hain tukea oman opettajuuteni muutokselle Facebookin opettajaryhmistä, joissa sain ajatuksilleni arvokkaita risuja ja ruusuja. Vastarintaa riittää myös oppilaiden vanhemmilta, sillä perinne ja historia painavat muistoissa. Pienissäkin vastoinkäymisissä otetaan esiin paluu vanhaan ja totuttuun. –Ikävää on, jos vanhemmat siirtävät lapsiinsa omaa kammoaan ja ennakkoluulojaan matematiikkaan ja erityisen törkeää on sanoa lapselle, ettei meidän suvussa ole matikkapäätä. Sillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia, jos lapsi uskoo kyvyttömyyteensä oppia, Toivola varoittaa. Marika Toivola pitää omien oppilaidensa vanhemmille erillisen vanhempainillan matematiikan opinnoista. –Näen tämän erittäin tärkeäksi, koska se mahdollistaa kasvatuskumppanuuden. Vanhemmat eivät voi olla opetusmenetelmän takana, jos he eivät tiedä, mistä siinä on oikeasti kyse. Jos lapsi menee kotiin ja sanoo, ettei opettaja opeta ja arvosanan saa päättää itse, kyllähän siinä huoli herää, Toivola naurahtaa. Työnsä tärkeäksi kannustimeksi Marika Toivola kertoo opetushallituksen tuen. Virallisesti hyväksytyn peruskoulun opetussuunnitelman suuntaviivat ovat kohti käänteisen oppimisen mallia, mutta käytäntöön soveltaminen koulun kehittämisessä on iso urakka. Käänteinen oppiminen haastaa perinteisen opetuksen, jossa opettaja hoitaa velvollisuutensa tarjoamalla kaikille saman mahdollisuuden oppia kaiken ja opetus etenee opettajan määräämässä tahdissa. Ikävää on, jos vanhemmat siirtävät omia matematiikan kammoja lapsiinsa ja erityisen törkeää on sanoa lapselle, ettei meidän suvussa ole matikkapäätä. 12 vuotta koulua käyneillä suomalaisnuorilla neljällä prosentilla matematiikan taidot yltävät toisluokkalaisen tasolle ja liki joka viidennellä osaaminen on peruskoulun viidennen luokan tasolla.