Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Lukijan mielipide: Keskustelu hiilinielusta on saamassa uskonsodan piirteitä

Kehoitan nuorta polvea ihmettelemään, kuinka saatiin Suomessa nykyinen metsävaranto aikaan. Se on Karjalan menetyksen ja sotakorvaus-maksuhakkuiden jälkeen suurempi kuin ennen sotia. Ihme-aseita ovat olleet loistava pinta-ala -perusteinen veronjärjestelmä sekä MERA-ohjelma. Tämä vanha verojärjestelmä oli metsämaan eri metsämaaluokkien-tuottavuuteen perustuva vuotuinen verotussysteemi. Se oli sekä metsänhoidollisesti sekä verojen keruun kannalta MAAILMAN PARAS systeemi, koska se pakotti metsänomistajat hoitamaan metsiään jatkuvasti ja pyrkimään saamaan metsiensä tuotto maksimaaliseksi ja jos puhutaan hiilennielun kannalta, mahdollisimman hiilisitovaksi. Metsämaan tuottavuuden optimointi käy käsi kädessä nykyisen hiilinieluideologian kanssa. Vuonna 1993 esitelty metsäverotussysteemi heitti hyvän metsänhoidon vaatimukset roskakoriin. Tavoite ei ole enää, että metsämaat TUOTTAVAT mahdollisimman paljon puuta, vaan omistajat MYYVÄT mahdollisimman paljon puuta ja maksavat valtiolle 24 prosentin myyntiveroja. Poliitikot yrittävät nyt kovaäänisesti puhua metsästä, vaikka heillä ei ole aavistustakaan, mistä puhuvat. Kehotan kaikkia metsä-asioista kiinnostuneita ensin lukemaan kolme viimeistä sivua Olli Heikinheimon kirjoittamasta ”Skogernas naturliga föryngring” vuodelta 1932, ennen kun aloittavat hiilinielukeskustelun. Jos halutaan parannella hiilinielua, olisi tultava takaisin pinta-alan verotussysteemiin, mutta luulen että valtiovarainministeri ei hyväksyisi sellaista, koska nykyinen metsäverotussysteemi tulee tämän vuoden aikana antamaan vuosisadan parhaan verotuloksen. Toinen totuus on, että emme enää pysty toteuttamaan kaikkia tarpeellisia metsänhoidollisia toimenpiteitä, koska meillä ei ole enää metsureita. Maksamme mieluummin työttömille sohvalla makaamisesta kuin että pannaan heidät hoitamaan kuntoaan metsäraivauksen ja metsän istutuksen avulla. Ns. jatkuva metsänhoitomenetelmä on hyvä systeemi vuoristossa, missä on suurta eroosiovaaraa, mutta miten estämme poimintahakkuun yhteydessä syntyviä vaurioita ympäröivään puustoon ja maastoon? Lisäksi puuston rodullinen perintö on vaarassa, koska se helposti vie tilanteeseen, missä parhaat puut nypitään pois ja roskapuut jäävät jäljelle. Nykypuuston puunmuoto muuttuu. 2500 taimenta hehtaaria kohti on liian väljä tiheys. Alussa sellaiset puut kehittävät ala-oksansa leveyssuunnassa, pituuskasvun kustannuksella. Nopea kasvu on plussaa sellupuulle, mutta huono asia sahapuulle, ja sahatukin arvo on kolme tai neljä kertaa paperipuun hinta. Jos tukin laatu huononee, pitkän päälle tukin hintataso tulee putoamaan paperipuun hintatasolle, eli valtion metsäverotulot vähenevätkin. Männyt ovat kuin kalanruotoja ja kuuset paksuoksaisia. Kuutiometrin arvo ei ole aina toisen kuutiometrin arvoinen. Valtavat päätehakkuualueet ovat toki rumia sekä myös hyvän metsänhoidon vastaisia. En ymmärrä, kuka antaa luvan hakata sellaisia isoja alueita. On selvä, etteivät reunametsät sellaisia siemennä ja niiden istutuksen onnistuminenkin on kyseenalaista, ja SE ON YDINKYSYMYS. Tavoitteena täytyy olla, että saamme koko maan metsämaahehtaarit tuottamaan yhdessä määrätyn aikajanan sisällä eri kasvupaikkojen hyvyysluokkien perusteella, keskimäärin ja tasaisesti, joka vuosi sen luonnon salliman maksimi kuutiometrimäärän/ hiilennielun, eli meidän on ensisijaisesti korjattava nyky-systeemin perusvikoja: a) metsäverotussysteemimme lakeineen ja b) metsuripulamme. "Maksamme mieluummin työttömille sohvalla makaamisesta kuin että pannaan heidät hoitamaan kuntoaan metsäraivauksen ja metsän istutuksen avulla.