Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Eurovaalikone Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Tulospalvelu

Punatulkku on joulun tunnuslintu – se ei räyhää ja rähise, kuten viherpeipot ja tiaiset

Voisi melkein arvailla, että punatulkun maine joulun tunnuslintuna pohjautuu 1800-luvun maalaustaiteeseen. Sieltä mieleemme ovat jääneet von Wrightin veljesten tyylikkäät ja tunnelmalliset lumimaisemat, joissa etualan pihlajan oksilla killuu punatulkkuja taustanaan entisajan suomalainen maalaismiljöö punaisine tupineen, harmaine aittoineen ja riukuaitoineen. Punatulkkukoiras on toden totta joulunpunaisine rintoineen tervetullut väriläiskä lumen peittämässä talvimaisemassa. Naaras on paljon hailakamman värinen, vain aavistuksen verran punaiseen vivahtavan harmaa. Monin paikoin kansa onkin menneinä aikoina kutsunut sitä osuvasti harmaatulkuksi. Mutta joulutunnelmaa senkin olemukseen sisältyy, onhan se pukinpunaisen koiraan rinnalla kuin salaperäisenä nurkissa häärivä harmaa vinttitonttu. Paitsi ulkomuotonsa, myös käyttäytymisensä puolesta punatulkku sopii mainiosti joulun tunnuslinnuksi. Se kun on luonteeltaan hiljainen ja verkkainen, rauhaa rakastava siivekäs, joka esimerkiksi ruokintapaikoilla pysyttelee omissa oloissaan, eikä räyhää ja rähise, kuten viherpeipot ja tiaiset. Sen ääntelykin on vaatimatonta, vain lyhyen matkan päähän kantavaa viheltelyä, ja keväinen laulukin koostuu samoista aineksista. Talvi tuo tulkut ruokinnoille Punatulkku on ollut kansan keskuudessa ainakin jossain määrin väärin ymmärretty lintu. Monesti on oletettu, että se on täällä maan eteläosissa vain talviaikojen vieras, joka keväällä siirtyy pohjoisen metsiin pesimään. Tämähän ei ollenkaan pidä paikkaansa, sillä punatulkku on ennen kaikkea Etelä- ja Keski-Suomen pesimälintu. Sen levinneisyys ulottuu kyllä pohjoiseen saakka, mutta Tunturi-Lapista se puuttuu. Käsitys punatulkun kaikkoamisesta keväällä pohjoiseen on perustunut yksinkertaisesti siihen, että se siirtyy pesinnän ajaksi asutuilta seuduilta metsiin. Koska se ei kuuluta pesimäpiirinsä omistusoikeutta äänekkäällä laululla, se jää helposti kokonaan huomaamatta tiheäkasvuisissa keski-ikäisissä ja nuorissa kuusivaltaisissa sekametsissä, missä sen vihellykset hukkuvat peippojen ja rastaiden laulukuoron alle. Näin talvisaikaan punatulkku on vakiovieras lintujen ruokintapaikoilla. Ainakin sen jälkeen, kun pihlajat on tyhjennetty marjoista, eikä vaahterastakaan enää löydy siemeniä, punatulkuille maistuvat kauralyhteiden jyvät sekä tietysti myös auringonkukan siemenet. Lintulaudoilla vierailu on usein koitunut punatulkuille kohtalokkaaksi, sillä hyvää tarkoittavan ruokinnan välityksellä leviävä salmonellaepidemia saattaa aiheuttaa lajille merkittäviä tappioita. Syystä tai toisesta juuri punatulkut näyttävät olevan herkempiä salmonellan uhreja kuin useimmat muut ruokintapaikoilla käyvät lintulajit. Onneksi kysymys on melkein aina vain väliaikaisesta kannan taantumisesta. Pitkällä tähtäimellä punatulkun runsaudessa ei liene tapahtunut selvästi havaittavia muutoksia. Ruokintapaikkojen puhtaudesta on tietenkin aina syytä huolehtia, jotta kulkutaudit eivät pääsisi niiden takia leviämään. Maahan kertyneet jyvien ja siementen jätökset kannattaa säännöllisesti kerätä pois. On myös hyvä käyttää sellaisia lintulautoja, minne linnut eivät pääse ravinnon joukkoon ulostamaan.