Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Asikainen muistelee: Kun eno kalasti

Oli kaunis kesäpäivä, niin kuin kesäpäivät Merikarvialla ovat. Olimme liikkeellä Eskon soutuveneellä, mukana ainakin Esko, minä ja Eskon sisar Aira. En muista missä olimme, mutta luultavasti jossain Mellanouran sundin toisella puolella. Esko halusi kalastaa. Hänellä oli mukanaan vanhanaikainen vetouistin, jossa siima oli kelattu puiselle kelalle. Ei silloin ollut mitään virveleitä. Esko kuitenkin halusi käyttää uistinta heittomenetelmällä. Siima purettiin kelalta siististi veneen pohjalle, sitten Esko kieputti uistinta päänsä yläpuolella niin kuin Cowboy lassoa, päästi sitten irti, siima purkautui kauniisti veneen pohjalta ja uistin lensi kaaressa aika pitkälle. En muista, ehtikö kalaa tulla. Sitten kävi kerran niin onnettomasti, että heittäessään uistinta Esko tallasi vahingossa kengällään siimavyyhteen. Uistin ei lennähtänytkään kauas, vaan voimalla singahti takaisin ja koukku suoraan syvälle heittäjän hauikseen kiinni. Varmaan ensin kuulimme kirouksia, mutta sitten alettiin miettiä, miten koukku saataisiin lihaksesta irti. Soudeltiin lähimpään rantaan. Aira päätti ryhtyä kirurgiksi. Leila ei raaskinnut. Aira ei ollut sairaanhoitaja, mutta oli sotalottana ollut joukkosidontapaikoilla auttamassa. Joten tilanne ei ollut uusi. Nukutusaineita ei tietenkään ollut mukana, mutta Esko sai kokovartalopuudutuksen kelpo annoksella viskiä, jota kunnon merikarvialaisella aina oli mukanaan. Viskillä puhdistettiin myös leikkausalue. Skalpellina toimi kalapuukko, joka ensin nuotiotulella desinfioitiin. Eskon naamasta kyllä näki, että puudutuksesta huolimatta operaatio sattui ja sattuikin kovasti, sillä koukkua täytyi kaivaa syvältä. Eikä puukon terävyyskään vastannut oikeaa leikkausveistä. Mutta sissi ei huutanut eikä pyörtynyt. Esko oli selvin päin onnettomuuden sattuessa, mutta hoidon jälkeen ei enää. Muistaakseni. Mutta enoni arvostus vain kasvoi mielessäni. Kova jätkä!