Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

"Lahoa, lahoa", kuusikko itkeskelee

Vuonna 1965 Vaasan tien varren näyttivät siltä kuin olisi saavuttu korpikainuuseen. Tien varret olivat täynnä vanhoja kuivia kasvunsa päättäneitä kuusikoita. Puusto oli ihmeen surkeaa. Tämä havainto ei koskenut kaikkia pitäjän metsiä. Täällä oli myös hyväpuustoisia hyvin hoidettuja tiloja, joissa asiat olivat kunnossa. Mutta miksi oli niin paljon vähäpuustoisia kasvunsa päättäneitä metsiä? Asia alkoi selvitä, kun ensimmäiset leimaukset alkoivat. Taloissa todettiin, että ”kuules poika, meillä on aina hakattu tukkipuuta päältä pois ja pienet puut saa olla. Kyllä rippikoulupojasta ennemmin mies tulee kuin tyhjästä." Tässä oli syy, miksi kuusikot olivat ”pilvenpainamaa” ja osittain tyvilahoja. Tämä tyvilaho (maannousemasieni) iskeytyy hyvin helposti vanhoihin yli-ikäisiin kuusiin ja lahottaa ne lopuksi pystykuiviksi. Se myös leviää juuriston kautta vieressä eläviin kuusiin. Kasvukairan ja suurennuslasin avulla saatiin selväksi, että nämä kuuset eli ”rippikoulupojat” saattoivat olla satavuotiaita. Normaalisti tukkikuusen kasvu heikkenee 80 vuoden iässä. Vaikka kuusi on sitkeähenkinen ns. puolivarjopuu, se kuitenkin on kasvi niin kuin muutkin kasvit, joilla on määrätty ikä. Harsitut kuusikot olivat lähinnä seisovia puutavaravarastoja ja kasvu jopa miinusmerkkinen, kun lahosivat sisältä enemmän kuin kasvoivat. Ja missä on se nykyään niin tärkeä hiilinielu? Se on juuri näissä nuorissa metsissä, ei vanhoissa puustoissa. Miksi Merikarvialta löytyy näin paljon näitä pilalle hakattuja surkeita kuusikoita? Täällä oli ollut sahoja jo 1800-luvulta alkaen ja sahat tarvitsivat tietysti tukkeja, pinotavaralla ei ollut kysyntää. Koska puutavaran kuljetus sahoille tapahtui pääasiassa hevosilla, niin tukit otettiin sieltä, mistä oli lyhin matka sahalle. Jonkin verran tukkia tuli myös uittamalla Merikarvia-jokea pitkin. Siis aina hakattiin ”parhaat porsaat karsinasta”. Jokainen, joka ymmärtää kasvin- ja eläinhoidosta, tietää, mikä on lopputulos; ”Heikot sortuu elon tiellä”. Kun isompia puita kaadetaan alla olevien puiden päälle, ne väkisin vaurioituvat, joka aiheuttaa niihin lahovikoja. Sitten raahataan nämä tukit tien varteen raskailla metsäkoneilla, jotka katkovat ajouran varren kuusten juuret johtuen siitä, että suojaavaa routaa on harvoin viime vuosina ollut. Kun kuusen juuri katkeaa, siitä alkaa automaattisesti levitä laho kohti runkoa, ja se etenee noin yksi sentti vuodessa ja lahottaa lopuksi koko puun. Sieni jää maahan ja tuhoaa myös kuusen taimet, joten näihin pohjiin ei kannata istuttaa kuusta, koska se on tuhoon tuomittu! Ainoat vaihtoehdot ovat koivu tai lehtikuusi, sillä tuoreelle pohjalle männystä tulee liian oksikasta. Lisäksi vielä yläharvennuksen alla on pieniä kuusen taimia, jotka ovat muodostaneet ns. varjoneulaset, joilla se ottaa mahdollisimman paljon valoa. Nyt kun tulee yhtäkkiä paljon valoa, se joutuu ne pudottamaan, jolloin aiheutuu sen kuolema. Metsässä on sama tilanne kuin pelloilla. Kun sato on korjattu, pistetään uusi terve alku kasvamaan. Ei se sen kummempaa ole. Yläharvennuksissa on järkeä, kun puhutaan laatuharvennuksista, jotka tehdään tasaikäisissä puustoissa. Merikarvialla tällaisia laatuharvennuksia on vanhoissa istutusmänniköissä, joissa on oksaisia ”räkämäntyjä” hyvälaatuisten puiden joukossa. Nämä harvennukset täytyy tehdä ajallaan, silloin kun jäljelle jäävät puut ovat vielä hyväkuntoisia. Mistä nämä ”räkämännyt” ovat peräisin? Takavuosina kun vielä ei ollut siemenviljelmiä, kävyt koottiin milloin mistäkin puista ja hinta kerääjille maksettiin litrahintana. Ja isoista oksikkaista männyistä löytyi suuret kävyt ja litra tuli äkkiä täyteen. Onneksi merikarvialaiset metsänomistajat ovat tajunneet, mihin tämä epätasaisten kuusikoiden yläharvennus johtaa ja nämä yläharvennusta haikailevat ovat nykyään vähissä. Yläharvennuksessa poistetaan metsikön suurimpia päävaltapuita ja kasvamaan jätetään hyväkuntoisia lisävaltapuita. Yläharvennus sopii hyvin hoidettuihin männiköihin ja kuusikoihin, joissa lisävaltapuut ovat elinvoimaisia. Yläharvennus ei sovellu liian tiheinä kasvaneihin puustoihin. Kun isompia puita kaadetaan alla olevien puiden päälle, ne väkisin vaurioituvat, joka aiheuttaa niihin lahovikoja. Lisäksi raskaat metsäkoneet saattavat katkoa kuusten juuret, josta laho lähtee leviämään.