Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Tulospalvelu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Yhteiskoulu aloitti vuonna 1920 – opinhaluinen nuoriso pääsi sivistymään

Yhteiskoulua on juhlittu ennenkin näyttävästi. Tässä jutussani muistelen aiempia juhlia. Aivan aluksi sain Jukka Uusitalolta viestin, että vanhin elossa oleva oppilas taitaa olla Ulla Hiidenhovi e. Tuppurainen, s. 1925, asuu Vammalassa. Kiitän monista muistakin yhteydenotoista. Lehden lukijalle totean, että koulun hyväksi Katri Hakasalo teki paljon hyvää tullen mm. koulun johtokunnan jäseneksi vuonna 1933. Valveutuneilla merikarvialaisilla naisilla oli erittäin suuri, ellei suorastaan ratkaiseva asema koulun perustamisessa. Lue enemmän Merikarvia-seuran verkkosivuilta MYK 1920 -1970, niin tiedät enemmän. Merikarvian Yhteiskoulun kertomus lukuvuodelta 1934 -1935 sisältää ensi kerran katsauksen yhteiskoulun vaiheisiin vv. 1920 -1935. Katsauksesta selviää, että lukuvuosi 1934 -1935 oli koulun viidestoista lukuvuosi. Jo vuosikausia ennen kuin Merikarvian Yhteiskoulu aloitti toimintansa, oli paikkakunnalla ajateltu keskikoulun perustamista. Sen tarpeellisuus oli ilmeinen - opinhaluista nuorisoa oli runsaasti, ja pitkät matkat lähimpiin koulukeskuksiin asettivat useimpien sivistyspyrkimyksille voittamattomia vaikeuksia - mutta aikansa vaati tämän tosiasian juurtuminen yleiseen tietoisuuteen. Vuonna 1920 ajatus yhteiskoulun perustamisesta oli kuitenkin jo siksi kypsä, että uskallettiin käydä asiaan tarmokkaammin käsiksi. Helmikuun 15 päiväksi 1920 apteekkari August Huhtinen oli kutsunut asianharrastajia luokseen keskustelemaan toimenpiteistä paikkakunnan koulupulan lopettamiseksi. Kokouksessa, jonka avaajana ja puheenjohtajana toimi kokoonkutsuja Huhtinen ja sihteerinä opettaja Akseli Hakosalo, päätettiin yksimielisesti mm 1) että Merikarvialle perustetaan viisiluokkainen keskikoulu, jonka tulee aloittaa toimintansa syyskuun 1 päivänä 1920 kaksiluokkaisena, 2) että koulusta koituvat menot peitetään aluksi oppilaiden vanhemmilta koottavilla maksuilla, minkä lisäksi päätettiin kiitollisuudella vastaanottaa lahjoituksia koulun aineelliseksi tukemiseksi, 3) että valitaan toimikunta huolehtimaan kouluhuoneiston vuokraamisesta, pulpettien ynnä välttämättömimpien opetusvälineiden hankinnasta, opettajavoimien kiinnittämisestä sekä muiden koulun perustamisesta aiheutuvien käytännöllisten kysymysten järjestelyistä. Suunnitelman mukaisesti Merikarvian Yhteiskoulu aloitti siis ensimmäisen toimintavuotensa 1.9.1920 kahdella alimmalla luokallaan, joista ensimmäiselle hyväksyttiin 20 ja toiselle luokalle 17 oppilasta. Kaikkiaan siis koulu alkoi 37 oppilaalla. Huolenpitoa ja itse uhrautuvaa työskentelyä koulu kuitenkin jatkuvasti ystäviltään vaati. Parhaana tukena noina alkutaipaleen vaiherikkaina vuosina, samoin kuin myöhemminkin, oli koulun kokenut ja tarmokas johtajatar neiti Anna Koura, ja hänen merkitystään Merikarvian Yhteiskoululle on vaikea kyllin korkealle arvioida. Suuria vaikeuksia tuotti niin ikään huoneistokysymys. Kaksi ensimmäistä vuottaan koulu joutui työskentelemään hyvin ahtaissa oloissa opettaja Juho Pahkalalta vuokratussa huoneistossa. Syyslukukauden alussa 1922 oppilaitos saatiin sijoitetuksi liikemies A. Viikilän omistamaan Impivaaraan. Tämän vuoksi johtokunta päätti ehdottaa koulun kannatusyhdistyksen hyväksyttäväksi sen kaupan, millä Merikarvian kunnanvaltuusto oli lupautunut myymään entisen kunnalliskodin rakennukset tontteineen 40.000 markan kauppahinnasta. Kannatusyhdistys hyväksyi kaupan, ja niin koulu pääsi aloittamaan kahdeksannen lukuvuoden 1.9.1927 Suvannossa. Koulun oppilasluetteloon on 15 ensimmäisenä vuotena merkitty kaikkiaan 397 oppilasta, joista tyttöjä 219 eli 55,2 %. Oppilaista oli 293 merikarvialaisia, mikä tekee 73,8 %. Merikarvialla todella oli paljon keskikoulusivistystä pyytäviä lapsia. Merikarvian Yhteiskoulun ensimmäiset keskikoulunsa suorittaneet oppilaat olivat: Vuonna 1924 eli 4. luokkaa käsittävän keskikoulun päästötodistuksen saivat seuraavat 11 henkilöä: Signe Grönbäck, Hilja Heikkilä, Elli Henriksson, Helmi Huhtinen, Lea Kalevala, Bertta Koivisto, Kosti Kouhi, Kyllikki Mäkivaara, myöhemmin tunnetaan sukunimestä Esko, Katri Rikalainen, Irja Virtapuro ja Erkki Österby, sittemmin Itäkylä. Satavuotisjuhlassa koulun seinälle sopivaan paikkaan laitetaan laatta, jossa nämä ensimmäiset koulun oppilaat mainitaan. Vuosien 1922 -1927 luokalle riimitti entinen koulun oppilas ”professori”, Lauri Aalto: Vain hieman syrjässä valtateistä oli koulutalomme Impivaara. Sen monet polut täyttyivät meistä., ja sen lähellä jokainen polunhaara tuo mieleen muistoja hyvästeistä. Ja monet vanhatkin salaisuudet ovat nyt taas aivan uudet. - Vieläkö muistat? – Vielähän toki. Nämä sanat ovat tuttuja tavatessa. Joku iloja muistaa, joku sydän koki ensi surunsa suloisen nuoruudessa. Oli jollekin koulumme kohtalokin, joka taivallustamme johti omaa onnea kohti. Lyhyt nuoruus on, lyhyt elomme kaari. sen arki on pitkä, ja juhlaa vähän. On Impivaara kuin vehmaa saari, johon käymme kuin nuoruuden pyhimpähän. Te, kahdeksan Neittä ja professorivaari. Niin, kaikki me muistamme varmaan omaan luokkamme pienen ja armaan. Lauri Aalto koki sotasankarin osan. Hän riimitti voitokkaan Syvärin laulun, jonka sanat löydät Korsumme seinältä Koko koulun olemassaolon merkittävin tapahtuma oli uuden ja oman koulutalon valmistuminen. Koulu oli kolmessa eri huoneistossa toiminut ennen tämän koulutalon valmistumista. Koululle saatiin ensi kerran nimenomaan koulua varten suunniteltu rakennus, jossa koulun tarpeet oli huomioitu. Koulutalo sijaitsi Yli- ja Alakylän asutuskeskuksien välimailla Merikarvian kunnan lahjoittamasta maa-alasta muodostetulla Ahjolan tilalla. Sen tontti oli terveydelliset ja muut seikat huomioon ottaen koulupaikaksi mitä parhain. Koulutalo oli hirsistä rakennettu ja se oli kaksikerroksinen. Tänään tämä kouluvanhus on tosi murheellinen näkymä. Toivonkin, että tämä rakennus puretaan pois aivan lähiaikoina, jotta se ei enää ole pystyssä koulun juhliessa 100 vuottaan. Kunnan viranomaisten tulee ryhtyä niihin toimenpiteisiin, mihin kuuluu, jotta asia hoituu pikaisesti. Se olisi kunnianosoitus entisille koulusukupolville. Nythän kunnassa on koululle nykyaikaiset tilat koulukeskuksessa. Koulutalon vihkiäiset pidettiin 31.10.1937. Juhla ”kantoi kaikissa suhteissa varsin kauniin ja kohottavan kulttuurijuhlan leimaa”. Sen harras henki osoitti sitä merkitystä, mikä tällä kulttuuriahjolla on näiden seutujen henkiselle elämälle ja minkä arvon sen vaalijat sille antavat, kirjoitti ylevästi Lalli niminen sanomalehti. Juhlan aikana näkyi siniristilippuja liehuvan Ylikylän taloissa. Koulutaloa juhlistivat ulkona lippurivistö sekä sisällä köynnökset ja elävät kukat. Tilaisuus alkoi virrellä ”Jumala ompi linnamme”, jonka jälkeen johtokunnan puheenjohtaja kirkkoherra Väinö Raitala piti rukouksen. Koulun johtaja lausui runsaslukuisen juhlayleisön tervetulleiksi ja selosti koulun huoneistokysymyksen vaiheet samalla koulun puolesta kiittäen kaikkia niitä, jotka tavalla tai toisella olivat olleet mukana uuden koulutalon aikaansaamisessa. Vihkiäispuheen piti kirkkoherra Raitala, joka ajatusrikkaassa puheessaan korosti koulun tehtävää ja merkitystä kasvattajana ja kasvatustyön perustamista elävään uskoon. Neiti Leila Poijärvi lausui opettaja Hilma Vaihisen vihkiäisiä varten kirjoittaman juhlarunon. Juhla päättyi voimakkaaseen Maamme lauluun. Illalla olivat Vähä-Näsin talossa juhlapäivälliset, joihin osallistui puolisensataa henkeä. Seuraavana iltana oli koulussa oppilaiden juhlatilaisuus, jossa kirkkoherra V.E. Raitala puhui oppilaille ja jossa esitettiin suurin osa vihkiäisjuhlan ohjelmasta. Koulu sai lukuvuoden aikana paljon lahjoituksia. Koulun entiset oppilaat lahjoittivat koululle pianon. Kunnanvaltuusto lahjoitti koululle suuren Suomen lipun. Maanviljelijä Julius Aitasalo, rouva Katri Hakasalo, metsäpäällikkö Matti Kause, taloustirehtööri J.O. Rikalainen ja tohtori V. Yli-Luoma valtakunnan päämiesten kuvat. Merikarvian ja Siikaisten Palovakuutusyhdistys antoi koululle paloruiskun. Merikarvian Sähkölaitos antoi 100 kWh ilmaista valovirtaa, opettaja Ines Tommila antoi arvokkaan mineraali- ja kivikokoelman. Monet muutkin huomioivat koulun juhlan lahjoituksilla. Apteekkarin rouva Laura Huhtinen antoi 500 mk miehensä muistolahjana.