Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Vaalikone

Korsutuvalla kuultiin juttua saksalaisista yön saalistajista: "Hurja aseistus, mutta alle hiivittiin ja tikattiin mahapuolelle"

Korsutuvalla saatiin tietoa sotien aikaisesta yöhävittäjätoiminnasta. Reserviupseerien ja sotaveteraaniyhdistyksen vieraana arkkitehti ja ilmasotahistorian harrastaja Juha Virola valaisi asiaa saksalaisvinkkelistä. Hitaiden kaksitasojen ja zeppelinien öinen tappelu Lontoon yllä 1. maailmansodassa oli toivotonta; ei tutkaa eikä näkyväisyyttä. Tekniikka kehittyi pian, ja ensin koneita ohjattiin radiolla maasta. Useimmiten vihollista ei tavattu. Toivottiin kuutamoa tai muuta valoa avuksi, ja aina piili yhteentörmäyksen vaara. Yötaivas vilkastui vasta vuosina 1940–41, kun Hitler aloitti siviilikohteiden yöpommitukset Englantiin. –Samalla Luftwaffe sai itsenäisen yöhävittäjäryhmän. Brittejä ei lyöty ilmassa loistavan lennostonsa ja maatutkiensa vuoksi, ja taistelu Englannista toi Saksalle suuret konetappiot, Virola summasi. Pommitukset Saksaan kiihtyivät USA:n liityttyä Euroopan sotaan. Nelimoottorisia koneita vastaan Luftwaffe käytti 20–30 mm:n tykkejä ja raskaita konekiväärejä ja kaksimoottorisia Me 110 ja Ju 88 -koneita. Joissakin Mersuissa oli edessä neljä 20 mm:n ja ohjaamon takaosassa kaksi yläviistoon ampuvaa 30 mm:n tykkiä. –Hurja aseistus, mutta alle hiivittiin ja tikattiin mahapuolelle, Juha Virola täsmensi. Yölentoja tehtiin lopulta yksimoottorisillakin koneilla, kuten Focke-Wulf ja Me 109. Vaikutuksetta jäi Me 262, liian myöhään kehitetty 800 km/h nopeuden omannut suihkukone. Radiota ja maatutkia tarvittiin "pimeässä yömetsästyksessä" ja "valaistussa yömetsästyksessä" lisäksi valonheittimet. Pilvikattoa myös valaistiin maasta ja hyökättiin ylhäältä, kun kohteet erottuivat vaaleaa taustaa vasten. Oma kone voitiin soluttaa pommikonelauttaan radiolähetin mukanaan ja vihollista seurattiin. Pian saatiin apuun lisää hävittäjiä matkan varrelta. Saksalaiskoneen tutka näki kohteen 4–6 kilometrin päästä ja passiivinen kohtilentolaite havaitsi vihollisen taaksepäin lähettämät signaalit. Saksan ylle pääsi jopa tuhat viholliskonetta kerrallaan eikä siipirikko Luftwaffe lopulta enää pystynyt vastaamaan niiden yhteistulivoimaan. Saksan yölentäjistä H-W. Schnaufer saalisti 121 konetta, joista 114 nelimoottorisia ja Helmut Leut tiputti 110 konetta, joista 103 yöllä. Britti Bob Brahamin 29 yöpudotukseen sisältyy ainakin kolme saksalaista hävittäjä-ässää. Suomen ilmavoimilla ei sodissamme ollut erillistä yötoimintaa, mutta saksalaishävittäjät pudottivat kuusi venäläiskonetta Helsingin yöpommituksissa 1944. Juha Virolan esittelemät lentokonemaalaukset säestivät tarinaa ja taidetta on myös Veli Viertolan uusin puhdetyö. Korsutupa komistui teemaan sopivasti suomalaisillekin tutulla pommikone Junkers Ju 88A4:n pienoismallilla.