Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Japani inspiroi runoilemaan

Japani ja sen vanha kulttuuri ovat kiehtoneet Tuija Pontelaa nuoruudesta asti. Tänä keväänä päivänvalon näkee hänen runokirjansa Yῡgen – Runoja hetkistä . Samalla kirjaa tehdessä otetut valokuvat Japanista pääsevät Satakunnan museon näyttelyyn. Pontela on hiljattain eläkkeelle jäänyt luokanopettaja ja sanataideohjaaja Luvialta. Merikarvia on hänen kotinsa vapaa-ajalla. Perheen kesämökki sijaitsee Viisarinmäessä. Hänen miehensä suku on kotoisin Merikarvialta. Alakylässä sijaitseva Pontelan talo on hänen miehensä isän kotitalo. Yῡgen on japanilaisen estetiikan termi, joka tarkoittaa hienostunutta salaperäistä luonnon kauneutta. –Yῡgen ilmenee arkipäivän elämässä pienissä hetkissä, kuten tuulenvireenä iholla tai näin keväällä maan tuoksuessa, kun lumi on alkanut sulaa, Pontela selostaa. Pontela on harrastanut kirjoittamista kokoikänsä, mutta mikään runotyttö hän ei ole koskaan ollut. –Kirjaprojekti alkoi oikeastaan siitä, kun innostuin Lapin kirjallisuusseuran kesäkurssilla Sodankylässä vuonna 2013 astumaan sisään runokurssille. Vetäjänä oli silloin, niin kuin parina seuraavanakin vuonna runoilija Riina Katajavuori . Olin aina ennen sanonut, että voin kirjoittaa proosaa, dekkareita ja asiatekstejä, mutta runoista en ymmärrä mitään. Runojen kirjoittamisen imu veti lopulta mukanaan, hän tunnustaa. Nuoresta pitäen hän oli haaveillut matkasta Japaniin. –Luin viisitoistakesäisenä Juhani Lompolon matkakirjan Junalla Japaniin ja haaveilin koko nuoruuteni junamatkasta silloisen Neuvostoliiton halki ja meren ylityksestä Japaniin. Siitä ei koskaan tullut mitään. Neuvostoliitto hajosi ja minä kasvoin aikuiseksi, enkä enää välittänyt unelmoida samovaareista ja Ural-vuorista. Japani jäi kuitenkin tuikkimaan mieleni pohjalle. Asuessaan Kanadassa hän pääsi tutustumaan japanilaiseen perheeseen. –Asuimme mieheni työn takia Kanadassa Montrealissa vuosina 1989 – 1991 ja siellä tutustuimme japanilaiseen Watanaben perheeseen. Meidän tyttäremme Meri ja Heidän tyttärensä Motoko aloittivat Montrealissa ensimmäisen luokan ja ystävystyivät. Samalla me perheinä ystävystyimme ja vielä myöhemmin, kun me asuimme jo Saksassa Stuttgartissa ja he Sveitsissä Baselissa, vierailimme toistemme luona. Runokirjaa kootessa matka Japaniin lopulta toteutui. –Kun aloin koota runokirjaa noin kolme vuotta sitten, puhuin miehelleni, että tarvitsisin kirjaani kuvia Japanista. Hän sanoi yksikantaan, että ei auta muu, kuin lähteä sinne kuvaamaan. Tämä oli minulle suuri yllätys, en ollut osannut uneksiakaan moisesta. Niin sitten kaksi vuotta sitten keväällä 2017 lähdimme matkaan, minä miehineni ja sisareni Kaija miehineen. Se oli hienoin matka, minkä olen koskaan tehnyt. He eivät ottaneet valmista pakettimatkaa, vaan seikkailivat kaksi viikkoa Japan Railin kyydissä. Reittinä oli Tokio – Hakone – Takayama – Kanazawa – Kioto. Tokiossa he tapasivat vanhat ystävänsä Watanabet, jotka kuljettivat heitä mielenkiintoisiin paikkoihin. –Asuimme perinteisissä ryokaneissa eli majataloissa. Saimme todella tutustua aitoon japanilaiseen kulttuuriin ja perinteisiin. Majataloissa käytössä olivat esimerkiksi erilliset sisätossut ja wc-tossut, joita piti alituiseen vaihtaa. Nukuimme lattialle sijattavissa futon-vuoteissa. Aamupala syötiin matalan pöydän ääressä polvillaan tyynyllä istuen. Valokuvanäyttely ”Yῡgen – Kuvia hetkistä” on auki yleisölle 2.4.–5.5. Satakunnan museon museokahvilassa Porissa. Myös runokirjaa on kahvilassa myynnissä. "Yῡgen ilmenee arkipäivän elämässä pienissä hetkissä, kuten tuulenvireenä iholla tai näin keväällä maan tuoksuessa, kun lumi on alkanut sulaa. Tuija Pontela