Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Välivuonna lämpimään Sardiniaan – Emilia oppi siinä sivussa italian kielenkin

Emilia Marjamäki on lukion ykkösluokasta lähtien tiennyt haluavansa kätilöksi. Kun kätilöopiston portit eivät viime vuonna auenneet, edessä oli väistämättä välivuosi. –Kun kätilöopisto ei napannut, aloin miettiä, mitä tekisin. Tykkään lapsista ja mietin, että olisi siistiä asua jonkun aikaa ulkomailla. Niinpä keksin lähteä au pairiksi, Emilia juttelee. Hän laittoi oman profiilinsa AuPairWorld.com -sivustolle. –Sinne sai laittaa valokuvan ja tietoja itsestään sekä odotuksia ja toiveita. Myös perheet laittavat profiileitaan sivustolle. Sain viestin Sardiniassa asuvalta perheeltä. Perhe vaikutti viestin ja profiilin perusteella ihanalta, joten otin heihin yhteyttä, ja päädyin heidän luokseen au pairiksi. Emilia lähti Sardiniaan elokuun lopussa ja palasi Suomeen juuri ennen joulua. Ensimmäistä kertaa elämässään hän oli pidemmän aikaa poissa kotoa. –Ihan ensimmäisellä viikolla koti-ikävä iski, mutta koska perhe oli niin mukava, pahin ikävävaihe meni ohitse. Täytyy myöntää, että italialaisten tyyli on sen verran erilaista, että välillä suomalaista elämäntapaa tuli ikävä. Perhe asui tilavassa kerrostaloasunnossa, ja heillä oli kaksi lasta: vuoden vanha Nora ja kolmevuotias Adele . –Lapset olivat päiväkodissa, mutta koska lasten äidillä oli pitkät työpäivät aamuyhdeksästä iltakahdeksaan ja perheen isän työajat olivat epäsäännölliset, minä hoidin lapsia päiväkodin jälkeen aina silloin, kun kumpikaan vanhemmista ei ollut kotona. Emilia ei osannut montaakaan sanaa italiaa eivätkä lapset osanneet englantia, joten alkuun käytössä oli elekieli. –Vaikka meillä ei ollut yhteistä kieltä, löysimme tavan kommunikoida keskenämme. Vähitellen tytöt oppivat hiukan englantia ja minä puolestani italiaa. Lastenhoidon lisäksi Emilia auttoi perheen kotitöissä, kuten ruoanlaitossa ja pyykin pesemisessä. Hän ajoi myös autoa tarvittaessa. –Ensimmäisen kuukauden ajan kartoin liikenteeseen lähtemistä, mutta sitten uskaltauduin auton rattiin, ja hyvinhän se sujui. Siellä on ihan samat liikennesäännöt kuin Suomessakin, mutta aika vähän he sääntöjä noudattavat. Esimerkiksi perheen koti sijaitsee aivan poliisiaseman läheisyydessä, ja viereisessä risteyksessä on stop-merkki. Merkkiä ei noudata kukaan, kaikkein vähiten poliisit, Emilia naureskelee. Emilialla kävi hyvä onni kielen opiskelun suhteen, sillä perheenäidin täti on eläkkeellä oleva opettaja, ja hän antoi Emilialle italian kielen yksityisopetusta parina päivänä viikossa. –Hänen opetuksensa ansiosta pääsin alkuun kielen opiskelussa. Kun italiaa kuuli koko ajan ympärillään, sitä oppi ymmärtämään. Vaikka ihmiset tiesivät, että en osaa italiaa, he puhuivat minulle maat ja mannut. Opin arjen perussanastoa ja esimerkiksi kaupassa käynti onnistuu minulta nykyään hyvin italian kielellä. Hän tuntee, että jotain italialaisesta mentaliteetista tarttui häneenkin. –Italialaiset ovat hyvin välittömiä. He tulevat halaamaan, vaikka eivät tunne toista lainkaan. Sain heiltä lisää rohkeutta. Aikaisemmin olin arka puhumaan englantia, mutta nykyisin se sujuu minulta aivan helposti. Hän suosittelee au pairiksi lähtemistä kaikille, joille on tiedossa välivuosi opiskelujen välissä. –Varsinkin Sardinia on mahtava. Se on minulle kuin toinen koti, ja aion käydä siellä vielä joskus uudestaankin. Tänä keväänä hän itse pyrkii uudestaan kätilöopistoon. Lisäksi hän työskentelee S-marketin kassalla. "Vaikka meillä ei ollut yhteistä kieltä, löysimme tavan kommunikoida keskenämme. Vähitellen tytöt oppivat hiukan englantia ja minä puolestani italiaa. Emilia Marjamäki