Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Koronasta huolimatta eläkeläisen arki sujuu melkein tavalliseen tapaan – Metsälenkki kutsuu kahdesti päivässä

80 vuotta täyttävä Raimo Rekola viettää tänä vuonna syntymäpäiviään varsin erikoisissa tunnelmissa muita ihmisiä vältellen. Yli 70-vuotiaita on koronaviruksen takia kehotettu välttämään asiointia kaupoissakin. – Onhan tämä täydellinen katastrofi koko maailmalle, mutta itse me Leena -vaimon kanssa kyllä pärjäämme. Kauppa kuljettaa meille ruoat tilauksesta, ja kun vielä ulos luontoon pääsee kävelylle, niin eihän tässä mitään hätää ole. Reserviupseerien ja taloyhtiön kokoukset on tosin siirretty hamaan tulevaisuuteen, Raimo Rekola juttelee kotinsa läheisyydessä sijaitsevalla luontopolulla. Siirsimme haastattelun suosiolla ulkotiloihin mahdollisen tartunnan välttämiseksi. Hän kertoo tekevänsä kävelylenkin metsässä kahdesti päivässä. Samalla hän seuraa tarkasti metsien kasvua, onhan hän tehnyt pitkän päivätyön metsänhoidon parissa. Metsiin päätynyt mies eli nuoruutensa enimmäkseen kaupungeissa. – Synnyin Heinolassa, minne olimme lähteneet talvisotaa pakoon äidin synnyinkotiin. Ollessani 1-vuotias muutimme Karviaan. Isä ryhtyi suojeluskunnan aluepäälliköksi. Sodan jälkeen muutimme Parkanoon, kun isä jäi armeijaan töihin. Myöhemmin perhe muutti vielä Tampereelle. Koululaisena hän asui lisäksi useita vuosia Helsingissä tätinsä luona. Kun Raimon isä jäi eläkkeelle armeijasta, hän siirtyi henkilöstöpäälliköksi Kyro Oy:hyn Hämeenkyröön. Siellä Raimo sai ensikosketuksen metsänhoitoon. Erilaisten harjoittelujaksojen jälkeen hän pääsi tukkikämpän pomoksi. – Se oli välillä hurjaa touhua. Suurin osa miehistä oli entisiä linnakundeja. Heillä ei ollut rahaa eikä omaisuutta. Annoin heille kumisaappaat, kirveen ja pokasahan lainaksi. Välillä kävi sääliksi miehiä, sillä he tekivät todella raskasta työtä orjapalkalla, Raimo toteaa. Merikarvian metsien pariin Rekola tuli vuonna 1965. Aluksi työnantaja oli paikallinen metsänhoitoyhdistys ja vuodesta 1984 lähtien Metsäkeskus. Töissä hän viihtyi peräti 67-vuotiaaksi asti. – Alkuvuosina jokainen puu oli leimattava erikseen. Laskeskelin, että teetätin MHY:n vuosinani kaikkiaan 2500 hehtaaria uudistusaloja. Vuonna 1984 työni helpottuivat merkittävästi, kun pääsin Metsäkeskukseen metsätaloustarkastajaksi, vaikka aluksi kiersin tuolloinkin jopa 12 pitäjän alueella tarkastuksia tekemässä. Hänen mukaansa metsien kasvu on metsänhoidon ansiosta selvästi parantunut Merikarvialla. – Kun tulin Merikarvialle, puuston kasvu oli kolme kiintomottia hehtaaria kohti vuodessa. Nykyään vastaava luku on 13–14 kiintomottia. 1960-luvulla metsät täällä olivat huonossa kunnossa, koska rannikko oli täynnä sahoja, ja parhaat tukit oli kaadettu pois. Metsät oli suorastaan hakattu pilalle, Rekola muistelee. Metsätaloustarkastaja sai uransa aikana monta haukkumanimeä. – Minua kutsuttiin Risu-Raimoksi ja Mettä-poliisiksi. Ei se ollut mikään ihme, sillä metsälaki oli tuohon aikaan kireä, ja metsät saattoivat joutua lunastukseen, jos lakipykäliä ei noudatettu. Halusin välillä antaa myös rohkaisevaa palautetta ja lähetin kiitoskirjeitä sellaisille metsänomistajille, jotka olivat hoitaneet metsänsä hyvin. Maaseudun Tulevaisuus teki jutunkin lehteen tempauksestani, Rekola muistelee. Päivätyönsä ohella hän ajautui mukaan paikkakunnan kunnallispolitiikkaan ja yhdistystoimintaan. – Olen mies, joka ei osaa sanoa ei. Olin mukana kaikessa mahdollisessa: kokoomuksen edustajana kunnanvaltuustossa, -hallituksessa, lautakunnissa, seurakunnan talousjaostossa, reserviupseerikerhossa sekä Mannerheimin lastensuojeluliitossa ympäristöasiamiehenä. Eläkkeellä ollessaan Raimo Rekola seuraa tarkkaan maailman tapahtumia. Ymmärrettävästi syntymäpäiväkutsuja ei nyt ole tiedossa. Raimo Rekola tuli tutuksi merikarvialaisille metsänomistajille työskennellessään paikallisessa metsänhoitoyhdistyksessä ja Metsäkeskuksessa. Hän aloitti työnsä Merikarvialla vuonna 1965 ja jatkoi metsätaloustarkastajana aina 67-vuotiaaksi asti. Hän laskee työskennelleensä kaikkiaan 50 vuotta metsäalalla. Hän on syntynyt Heinolassa vuonna 1940. Työt metsänhoidon parissa hän aloitti Hämeenkyrössä Kyro Oy:n palveluksessa. Hän toimi aikoinaan kunnallispolitiikassa kokoomuksen edustajana.