Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Kahden hautamuistomerkin perustelut kiinnostavat jälkipolvia: Sodassa menehtynyt Toivo Vanhatalo pääsi vaimonsa viereen

MERIKARVIA Vanhatalon suvussa elettiin rankkoja aikoja syksyllä 1944. Toivo Antti Ilmari Vanhatalo oli menehtynyt 15. lokakuuta sotatantereella traagisesti kuorma-auton alle. Juuri kun hänet oli saatettu sankarivainajien rivistöön niin, kaksi kuukautta myöhemmin 16. joulukuuta hänen vaimonsa Eeva Amalia Vanhatalo menehtyi Merikarvialla sairauteen. Jälkipolvia alkoi kiinnostaa, miten Toivo Vanhatalo päätyi lopulta uudelle hautausmaalle vaimonsa viereen. Mika Paavolalle isoisän kaksoishauta on yhä mysteeri. Vanhatalon nuoren pariskunnan menehdyttyä perheen 2-vuotias Irma-tyttö jäi orvoksi. Irma Paavola , ent. Mustapää ja o.s. Vanhatalo on Mika Paavolan äiti, joka asuu nykyään Helsingissä. – Itse koen olevani kotoisin Riispyystä. Siellä ja Riispyyn koululla vietin lapsena paljon aikaa ja siellä lapsuudenkotini on edelleen, kotitaloaan remontoiva Paavola kertoo juuriensa syvyydestä. Äiti, 88, ei enää jaksanut mukaan lähteä Merikarvialle, mutta pojalle on tärkeää aistia Merikarvian kummallista kodikkuutta. Miten se orvoksi jääneen Irma-tytön elämä lopulta meni? – Äidilleni jäi lapsuudesta ja nuoruudesta hyvät muistot, Mika Paavola tietää. Kasvatusvanhempiensa huomassa Irman elämä oli turvallista. Amerikasta juuri Suomeen kotiutuneet sukulaiset Vihtori ja Fanny Mustapää adoptoivat Irman 1940-luvulla. Heillä ei ollut omia lapsia, joten pieni tyttö oli perheeseen erittäin tervetullut. Sukulaisten kautta Irma päätyi nuorena Kuortaneelle töihin Mäyryn huoltoasemalle. Sieltä hänet löysi Mikko Paavola, nuorisoseuran kemuista tuttu tanssittaja. Vihkiäisiä vietettiin 1966 ja perheeseen syntyi Mika-poika vuonna 1967. Helsinkiin perhe muutti vuonna 1972, kun Mika oli 5-vuotias. Nykyään Espoossa asuva Mika toimii asiakkuuspäällikkönä kansainvälisessä yrityksessä. Mikan isä menehtyi vuonna 2017. Hänet on haudattu uurnalehtoon Helsinkiin. Merikarvialla on myös Vihtorin ja Fannyn hauta, joten viime aikoina Mika Paavola on tutustunut paikalliseen hautausmaakulttuuriin enemmänkin. – Johtuuko se ikääntymisestä vai mistä, mutta kyllä täällä on paljon tuttuja nimiä, Paavola huokaa. Myös Kuortaneen hautausmaa on tullut tutuksi. Siellä on hänen isänsä puolen Paavolan sukuhautoja, joista osa on yhä jäljittämättä. Isoisän kaksi hautamuistomerkkiä ehti vaivata Paavolan mieltä pari vuotta. Onko Merikarvialla ollut muita vastaavia tapauksia? – En tiedä, miten se oli mahdollista, mutta sankarihautausmaalle haudattu Toivo nostettiin ylös ja siirrettiin sinkkiarkussa vaimonsa kanssa samaan hautaan uudelle hautausmaalle, Mika Paavola kertoo vuoden 1944 tapahtumista. Hän ei ole vielä ehtinyt tarkemmin perehtyä kirkonkirjoihin, joista varmasti selviäisi, millä perusteilla Vihtori ja Fanny onnistuivat operaation perustelemaan. Ex-humaation eli haudan avaaminen lienee todella harvinaista, ja toteutunee yleensä vain rikosoikeudellisissa tapauksissa. Nyt Toivo Vanhatalolla on hautakivi edelleen sekä sankarivainajien keskuudessa että uudella hautausmaalla. Niin monen nuorukaisen elämä päättyi sodassa. Toivo Vanhatalo oli kuollessaan vain 21-vuotias. Ei ihme, että samalla rintamalla ollut Leo-veli koki Toivon traagisen kuoleman rankimman jälkeen kohtuuttomana. Sankarivainajia Merikarvian kirkkomaalla on 216, Vanhatalo ihan perimmäisessä rivistössä. – Näin on hyvä. En ole missään nimessä poistamassa mitään. Nyt Paavola on varmistanut isovanhempiensa hautapaikkaoikeuden tuleville vuosille. – Miten mahtaa hautausmaakulttuuri muuttua , kun tuhkaus yleistyy. Kiinnostavatko edesmenneet sukupolvet, Paavola miettii.