Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Eläkeläinen pöyhi paikkakunnan historiaa – löysi vaiettuja asioita

80 vuotta täyttävä Seppo Haukoranta on asunut Helsingissä jo 55 vuoden ajan, mutta hän seuraa edelleen synnyinkuntansa Merikarvian asioita. Päästyään eläkkeelle taloyhtiön toimitusjohtajan tehtävästä vuonna 2004 hän on perehtynyt Merikarvian paikallishistoriaan ja Honka-äijän suvun sukututkimukseen. Erityisen innostunut hän oli löydettyään salattuja tietoja vuoden 1918 tapahtumista Merikarvialla. Paikkakunnalla oli aina puhuttu, että paikalliset ihmiset olivat ystävällisesti pyytäneet venäläisiä poistumaan Siipyystä ja Tuorilasta, missä heillä oli tukikohdat. Kertomusten mukaan venäläiset olivat yksinkertaisesti luovuttaneet aseensa ja lähteneet omaan maahansa. – Sitten selvisi, että kahakoita oli kuitenkin käyty, sillä niissä oli joku kuollutkin. Tosiasiassa venäläisiä tapettiin kahakoissa, ja heitä haudattiin Mankanevalle. Mielenkiintoni "kapina-ajan" asioihin syntyi jo varhain isoisän kertomuksista, hän kun oli itse ollut mukana suojeluskunnassa vartiomiehenä Merikarvialla. Isoisä ei kysellessä halunnut puhua mitään noista ajoista, mutta kun olimme 1970-luvulla autolla liikkeellä hänelle tutuilla paikoilla, niin hän mielellään muisteli silloisia synkkiäkin tapahtumia ja vartiointitapoja, Haukoranta kertoo. Kaikkineen sisällissodan tapahtumien selvittelyyn arkistoissa ja haastatteluissa kului useampi vuosi. Työn tuloksen hän on koonnut omakustanteiseen kirjaan nimeltä Sisällissota Merikarvialla 1918 . Kirja on lainattavissa Merikarvian Merikarvian kirjastosta, kunhan koronaviruksen aiheuttama poikkeusaika päättyy. Haukorannan syntymäpaikka on Ruttola. Kyseessä oli Alakylässä sijainnut synnytyssairaala, joka alun perin oli rakennettu kulkutautipotilaita varten. Hänen kotinsa Kuvaskankaalla oli perinteinen maalaistila. Kansakoulun päätyttyä Kuvaskankaan kyläkoulussa, hän suoritti ammattikoulun Porissa. Tämä antoi hyvän pohjan rakennusmiehen ammattiin. Koulun jälkeen hän pääsi kotikylässään TVH:lle hommiin Kasitien suunnittelun mittaus- ja kairauskehtäviin. Armeijan jälkeen hän aloitti opiskelut Turun teknisen koulun rakennuslinjalla. Turussa hän oli jo aikaisemmin tutustunut tulevaan vaimoonsa. He menivät naimisiin vuonna 1963. Pariskunnalle syntyi kaksi lasta. Rakennusmestariksi hän valmistui vuonna 1965. – Valmistuttuani istuin viikon päivät kädet ristissä töitä etsien. Kun töitä ei Turusta löytynyt, päätin lähteä Helsinkiin työn hakuun. Helsingistä töitä löytyi saman tien. Hän pääsi rakennusliikkeen louhintatyömaan vuoromestariksi. Myöhemmin hän työskenteli kaupungin katurakennusosastolla ja sen jälkeen kaupungin urheilu- ja ulkoiluvirastossa, jossa hän pääsi venesatamamestariksi. Siinä tehtävässä hän viihtyi 17 vuotta. Mielenkiinto johdatti hänet vielä isännöintialalle. Hän suoritti alan tutkintoja ja päätyi vuokrataloyhtiön isännöitsijäksi ja toimitusjohtajaksi. Yhtiö kasvoi voimakkaasti ja eläkkeelle jäädessä yhtiössä oli 3500 asuntoa ja hänellä oli 50 alaista. – Tehtävä oli työläs ja monimutkainen. Stressitaso oli kova ja lopulta sainkin rintaani mitalin eli sydämentahdistimen, hän kertoo. Nyt kahdeksankymppisenä, kahden avioliiton kokeneena ja kolmen lapsen isänä ja neljän lapsenlapsen isoisänä elämä sujuu rauhallisempaan tahtiin. Sukututkimus on se joka pitää mielen vireänä ja kesämökki Hyvinkäällä antaa tarpeellisen puuhailumahdollisuuden.