Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Metallinen menneisyys löytyy vain etsimällä – ”Olen huhkinut keskiverto maajussia enemmän pelloilla”

Ahlaislainen Rami Sundqvist hankki viime vuoden heinäkuussa metallinpaljastimen. Nyt miehen kokoelmat käsittävät tusinoittain mitä kiinnostavimpia löytöjä. Niistä voi havainnoida, miten Suomea on hallittu eri aikoina. Maa kohoaa rannikolla yhä ja jopa 1400-luvulta peräisin olevat löydökset tuskin ovat tippuneet sisämaan kyntöpellolle, vaan kenties paatista tai rantakiveltä mereen. Sundqvist on kulkenut viisi vuotta työmatkaansa Merikarvialle, mutta vasta viimeisen puolen vuoden aikana tutuksi ovat tulleet paikat Eteläisen rantatien varrella. Tv-sarja Menneisyyden metsästäjät innosti ja mies hankki ensimmäisen metallinpaljastimen. Nykyisin kelvollisen “piipparin” saa jo parilla-kolmella satasella. – Olen huhkinut keskiverto maajussia enemmän pelloilla, sillä olen tallustellut niillä satoja tunteja, hän kertoo. Harrastuksen piti jäädä talveksi tauolle, mutta kelit pysyivät leutoina. – Otsalampun kanssa suuntasin etsintäreissuille, niin säkkipimeään kuin vesisateeseen. Marraskuussa saalis oli yli sata yli 100-vuotiasta kolikkoa; sittemmin niitä on löytynyt toinen mokoma. Routaisella pihanurmikolla Ylikylässä laite kertoo rautaa olevan nurmen alla ja pari isompaakin signaalia tuntuu. Multa kätkee ehkä vanhan kolikon – tai pullonkorkin. Esineen kaivaminen 20–30 sentin syvyydestä jäisestä maasta ei maksa vaivaa. – Pullonkorkkeja on kaikkialla. Näiden kiusankappaleiden voimakas signaali sekoittuu helposti mielenkiintoisempiin löytöihin. Mielikuvitus laukkaa Sundqvistin löydösten edessä. Kuka hukkasi hopeasormuksensa 1800-luvun lopulla Köörtilän pellolle? Ruotsalainen kahden ören kolikko on peräisin vuodelta 1573 ja muutkin patinoituneet Ruotsin killingit ja Venäjän kopeekat kertovat ajasta paljon ennen Suomen itsenäisyyttä. – Erikoinen on tämä neliskulmainen kolikko vuodelta 1571. Se on yksi parhaista löydöistäni. Kaiketi sekä metsä- että sotamiehet ovat ampuneet lukuisat erikokoiset musketinkuulat yli 150 vuotta sitten, kun taas pikkuruinen Suojeluskunnan merkki vie itsenäisyytemme alkuvuosikymmenille. Vain mielikuvitus antaa rajat pohdinnalle esineiden kohtaloista. Raha ei ole välttämättä pudonnut risasta taskusta, vaan kolikoita on kenties heitelty peltoon runsaan sadon takaamiseksi. Nykyisille sisämaan pelloille tavara on voitu joutua paikalla silloin velloneen meren jäältä vai liekö vene kaatunut? Rauhoitetuille kohteille, kuten hiidenkiukaille ja muinaishaudoille ei ole kansalaisilla asiaa kaivelemaan. Ennen puuhaan ryhtymistä on toiminnalle saatava aina maanomistajan siunaus. Lisäksi kaikki yli satavuotiaat esineet pitää aina ilmoittaa Museovirastoon. Kaikki kaivannot on peitettävä ja roskat kerättävä pois. – Vien aina roskiin löytämäni pullon korkitkin, Sundqvist toteaa. Samoilta pelloilta voi etsiä uudelleen, sillä maan muokkauksessa esineet voivat liikkua kyntökerroksessa. Sen jälkeen voi ilmaisin löytää uutta satoa - ja tavaraa voi nousta jopa pintaankin. Sundqvistia kiinnostavat myös kivikot ja vanhat metsiköt, joita ei ole koskaan muokattu. Isotkin esineet ovat voineet säilyä ehjinä ja juuri siinä kohdassa, mihin aikoinaan putosivat. – Luonnollisesti myös erilaisten tapahtumien sijaintipaikat ovat kiintoisia tutkimuskohteita. Rami Sundqvist kehottaa ottamaan yhteyttä, jos jollakulla on halua tietää, mitä aarteita tietty maa-alue voi kätkeä sisäänsä. Hän tekee etsinnöistään myös videoita YouTubeen. Ne löytää nimimerkillä Ramsundi. "Otsalampun kanssa suuntasin etsintäreissuille, niin säkkipimeään kuin vesisateeseen. Marraskuussa saalis oli yli sata yli 100-vuotiasta kolikkoa; sittemmin niitä on löytynyt toinen mokoma. "Pullonkorkkeja on kaikkialla. Näiden kiusankappaleiden voimakas signaali sekoittuu helposti mielenkiintoisempiin löytöihin.