Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Välivuotta viettävät ovat yhteiskunnan taakka –vai onko se nuoren bonushetki?

MIELIPIDE Välivuoden aikana nuoren elämä pysähtyy. Hän ei ole yhteiskunnalle tuottava jäsen vaan taakka, joka täytyy saada äkkiä opiskelemaan hyödyllistä alaa. Jos et tule hyväksytyksi kouluun olet epäonnistuja, ja saat hävetä koko vuoden ajan reputtamaasi pääsykoetta. Niinpä pääsetkin viettämään seuraavat sukujuhlat tuntien syyllisyyttä epäonnistumisestasi, kun Pirkko-tädit ja Esko-sedät kyselevät, että “mitä alaa sinä oikein opiskeletkaan" ja “eikö sinusta tulekaan lääketieteen lisensiaattia”. Samalla lehdet ylistävät kahdeksan laudaturin ylioppilaita ja 25-vuotiaita tuplamaistereita. Yhteiskunta hoi! Haluammeko todella nuorille tällaista kohtelua? Kertyvät välivuodet ja yhteiskunnan luomat odotukset voivat laskea nuoren itsetuntoa, kun hätäisesti valittua alaa ei pääsekään opiskelemaan tarpeeksi nopeasti. Hakuprosessia vaikeuttavat myös kalliit valmennuskurssit, jotka aiheuttavat eriarvoisuutta hakijoiden välille; he pääsevät helpommin kouluun, joilla on varaa maksaa. Olisiko järkevämpää suoda kaikille hakijoille yhtäläiset mahdollisuudet pääsykokeessa, ja voisiko valmennuskurssien vaihtoehtona toimia esimerkiksi avoimen väylän yliopisto-opinnot? Vaikka eri opiskelupaikkojen valintamenettelytavat ovat lisääntyneet, kehitettävää vielä on. Nuorten opiskelumahdollisuus huipentuukin yhteen korttiin, joka on käytettävä kerran vuodessa; jos et pääse todistusvalinnalla tai neljän tunnin pääsykokeella sisään, joudut toteamaan koko tulevan vuoden olevan hukkaan heitetty. Todistusvalinta ja ensikertalaisuuskiintiö lisäävät epävarmuutta nuorten alanvalinnassa. Vaihtaminen tehdäänkin lähes mahdottomaksi, jos valinta ei ensimmäisellä kerralla osukaan oikeaan. Tässäkin tilanteessa välivuosi voitaisiin käyttää hyödyksi pohtimalla niitä omia vahvuuksia ja haluja oikean alan valitsemiseksi. Yhteiskunnan tulisi kannustaa ja pyrkiä ehkäisemään nuorten kohtaamia, välivuoteen liittyviä ongelmia painostamisen sijaan. Välivuotta voisi kuvailla mieluummin nimellä bonushetki: sanan ensimmäisellä osalla viitataan sen tuomaan lisäarvoon ja jälkimmäisellä määrittelemättömään kestoon. Yhteiskunnan tulisikin tukea ja ohjata nuoria käyttämään bonushetkensä arvokkaasti. Avoimien opintojen lisääminen, soveltavan työkokemuksen tarjoaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen olisivat nuorille eduksi. Ei kannatakaan kuunnella Pirkko-tätejä ja Esko-setiä, vaan löytää itselleen mieluisin ala rohkeasti kokeilemalla eri polkuja. Yhteiskunnankin kannalta tuottavampia työntekijöitä ovat kuitenkin ne, jotka eivät ole tuotettujen paineiden vuoksi itsetuntonsa menettäneitä väärän alan ammattilaisia. Bonushetken aikana nuorilla on aikaa pohtia, mitä alaa he haluavat opiskella. Ja tämähän ei ole ainoa bonushetken viettotapa; yllä mainittu avoin väylä korkeakouluun, ulkomaille lähteminen, työnteko joko rahan tai kokemuksen takia, kansalaisopistojen hyödyntäminen... mahdollisuuksia riittää. Tai jos et tiedä mikä olisi itsellesi paras vaihtoehto, voit tulla ensimmäiseksi Ohjaamoon. Keskustelemme lisää aiheesta tulevassa podcast-jaksossa, johon pääset tutustumaan esimerkiksi Ohjaamo Satakunnan Spotify-sivuilta. Satakunnan kesäohjaamolaiset Taika Vilamaa, Pauliina Alasorvari ja Ira Martin