Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Peliminuutit Ilveksen A-junnuissa eivät lohkea helpolla merikarvialaiselle – ”Kyllä se totta kai kovaa on, kun on paljon tasaisia äijiä, mutta kova kilpailu on vain hyvä asia”

TAMPERE Ilveksen Veikkausliigajoukkueen päävalmentaja Jarkko Wiss tulee vastaan pukukopin portailla. – Ketä etsit? Wiss kysyy nähtyään kameralaukun. – A-junnujen Eemeliä, ehdin sanoa ennen kuin Wiss nyökkää tietäväisen näköisenä ja sanoo nimen Rantaneva. Uudenkarhean Kauppi Sports Centerin ja monien tekonurmikenttien välissä on valmistauduttu tuhansiin treeneihin. Ilveksen lisäksi myös Tampere Unitedin ja TPV:n mestarijoukkueet pitivät menestysvuosinaan majaansa samassa paikkaa. Kaupin urheilukeskuksen punatiilinen huoltorakennus on nähnyt vuosikymmenten aikana monia suomalaisen jalkapalloilun suuria nimiä Ari Hjelmistä Toni Kallioon ja Mikko Kavénista Wissiin. Merikarvialaista futisosaamista Kaupissa ei ole taidettu nähdä ennen Eemeli Rantanevaa. Monipuolisesta urheilutaustastaan tunnettu 19-vuotias nuorukainen muutti toissa vuonna Tampereelle, aloitti opinnot Varalan urheiluopistossa ja vaihtoi perinteikkään FC Jazzin värit vielä porilaisseuraakin perinteikkäämmän Ilveksen keltavihreisiin. – Pelasin Jazzissa kuusi-seitsemän vuotta. Syksyllä 2018 kysyin ja sain paikan B-junnuista, mutta kausi oli silloin syksyllä jo niin pitkällä, että en enää silloin saanut pelilupaa. Siinä sitten siirryin treenikauden alettua A-junnujen kelkkaan, Rantaneva kertoo. Rantaneva kuuluu siihen nuorten pelaajien kaartiin, jotka pelaavat kahta sarjaa: A-nuorten lisäksi saman harjoitusryhmän pelaajat muodostavat myös Kakkosessa pelaavan Ilves II:n kokoonpanon – sitten, kun kausi saa taas luvan jatkua. – Joukkueen yhteistreenejä ei nyt ole. Meillä on koutseilta saadut ohjeet omatoimitreenejä varten. Nopeusvoimaa saamme käydä tekemässä pareittain pukuhuoneessa. Toisin kuin jääkiekossa, suomalaisessa jalkapallossa valtaosa huippuseurojenkin nuorista pelaajista on suomalaisia tai ainakin kotoisin samalta alueelta. Ilveksenkin edustusjoukkue on kansallisuuksien runsaan kirjon osalta oma lukunsa, mutta vielä A:ssa pukukoppikielenä on suomi. – Meillä ei hirveästi ole pelaajia, jotka olisivat tulleet muualta kuin Tampereelta tai lähiseudulta. Joukkueen ringissä on 25–30 pelaajaa, Rantaneva laskee. Perinteikkään kasvattajaseura Ilveksen omavaraisuus ei todellakaan merkitse sitä, että sisäinen kilpailu olisi vähäistä. Joukkueeseen on kova tunku, eikä peliminuutteja lohkea helpolla. – Kyllä se totta kai kovaa on, kun on paljon tasaisia äijiä, mutta kova kilpailu on vain hyvä asia. Se motivoi tekemään parhaansa ja vielä enemmän hommia, Rantaneva sanoo. Kova sisäinen kilpailu on näkynyt myös tulostaululla ja sarjataulukossa. Ilveksen A-nuorten kaulaan pujotettiin viime kauden päätteeksi pronssiset SM-mitalit. Sen eteen on pitänyt vuodattaa hikeä määrätietoisesti vuosien ajan. Kuten urheilun varjopuoliin kuuluu, vammat ovat osa arkea. Eemelin osaltakaan kaikki ei aina ole ollut pelkkää auringonpaistetta. – Viime kaudella murtui jalkapöytä kaksi viikkoa ennen sarjakauden alkua ja pääsin vasta loppukaudella täysipainoisesti mukaan treeneihin ja peleihin, hän kertaa pallosäkki olallaan. Tämän kevään tummilla pilvillä on tuttu nimi. Nuorten osalta sarja oli ehtinyt alkaa jo talvella, ja koronavirus vei P20 ikäluokan pakkotauolle. – Viisi koti- tai vieraspeliä pelasimme hallissa, mutta Hakan ehdimme kohdata ulkokentällä Valkeakoskella, Rantaneva kertoo. Jos ulkona olikin vielä puoliksi talvi, niin viileä sää ei ainakaan näkynyt Ilveksen otteissa. Tupsukorvat kaatoivat Hakan lukemin 6–0. Kaikkiaan Ilves ehti saalistaa kuudesta ottelustaan viisi voittoa ja keikkuu nyt lohkonsa kakkosena odottamassa, että pelit joskus jatkuvat. Siihen asti Rantaneva ja muut joukkueurheilijat joutuvat harjoittelemaan omatoimisesti. – Saimme huhtikuun puolivälissä pienen loman, koska siihen ei sitten jää aikaa, kun sarja jatkuu hyvin tiiviinä sitten joskus, Rantaneva kertoo. Koska myös opiskelu hoidetaan tällä hetkellä etänä, Eemeli ehti viettää pääsiäisen jälkeen viikon verran kotimaisemissa Merikarvialla. Ennen Varalassa aloittamistaan Rantaneva ehti käydä vuoden lukiota Merikarvialla. Kuluneet pari vuotta ovat vahvistaneet sitä, että vaihtaminen kannatti. Liikunta on aktiiviurheilijalle työmielessäkin luonteva valita. – Kyllä, kyllä. Urheilu on aina ollut läsnä omassa elämässäni, ja kaiken ikäisten, niin lasten, nuorten kuin muidenkin, ohjaaminen sopii minulle. Kyllä tämä on selkeästi mun juttuni, liikuntaneuvojaksi opiskeleva Rantaneva sanoo. "Kova kilpailu on vain hyvä asia. Se motivoi tekemään parhaansa.