Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Kansallinen veteraanipäivä ensi maanantaina – Heimo Ratala muistaa ajan, jolloin veteraaneja ivattiin

Maanantaina 27. päivänä huhtikuuta vietetään 34. kerran kansallista veteraanipäivää. Päivän juhlallisuuksia ei järjestetä koronaviruksesta johtuen. Pitkään oli veteraanijärjestöissä keskusteltu heidän saamastaan arvostuksesta, joka vasta vuosikymmenten kuluessa sodan päättymisestä oli tunnustettu. Veteraanijärjestöt esittivät silloisen pääministeri Kalevi Sorsan johdolla omaa juhlapäivää. Valtioneuvostossa Puolustusministeri Veikko Pihlajamäen esityksestä veteraanien oma juhlapäivä hyväksyttiin. Ensimmäinen kansallisen veteraanipäivän juhla vietettiin 27.4.1987 Lahdessa osana Suomen 70-vuotista itsenäisyyttä. Juhlapäiväksi muodostui sodan viimeinen päivä, jolloin viimeiset saksalaiset ajettiin pois Kilpisjärvellä. Mieliin on piirtynyt kuva, jossa Suomen sotalippu on juhlallisesti nostettu vaatimattomaan salkoon kolmen valtakunnan rajapyykillä. Kansallisella veteraanipäivällä on rauhanomainen leima johtuen osaltaan siitä, että sotatoimet olivat päättyneet juuri kyseisenä päivänä. Juhlapäivää ei vietetä voitonjuhlana, vaan sillä on vahva rauhanomainen luonne. Kovia kokeneilla veteraaneilla onkin yksi yhteinen toive, että sotatoimia ei tulisi, vaan voitaisiin elää rauhan vuosia. Annalammilla kotonaan yksin asuva 96-vuotias jatkosodan veteraani, Heimo Ratala , muistaa ajan, jolloin veteraaneja ei kunnioitettu. Sodasta ei puhuttu, paremminkin ivattiin, miksi menitte. – On hyvä muistuttaa nuorempia sukupolvia raskaasta ajasta. Tehtiin kova työ. Itsenäisyys vaati paljon uhreja. Oma juhlapäivä, ja sen myötä kunnioitus otettiin tuolloin mielihyvin vastaan. Sen merkitystä pitää vaalia suurella kunnioituksella. Kunnioitus myös Suomen kansalle, kunnioitus nuoremmille sukupolville, jotka pitävät yllä veteraanitoiminnan merkitystä. Merikarvialla veteraanityöllä on pitkä perinne, johon monipuolisen toiminnan yhtenä osana kuuluvat kansallisen veteraani-, kaatuneiden muisto- ja itsenäisyyspäivän juhlatilaisuudet. Kaija Mattilan isä kaatui Kollaalla tammikuussa 1940. Pienen lapsen tie äidin mukana Rautjärveltä johti Lauttijärvelle. Nyt Kaija yhdessä aviomiehensä Veikon kanssa viettää eristyksessä kirkonkylän asunnossa. – Minulle tietysti orpona isän kaaduttua on kaatuneiden muistopäivä tärkeä. Muistot heräävät voimakkaina syntymäkodin rakkaisiin maisemiin ja isän muisteluun. Täällä olen ollut mukana veteraanityössä kymmenisen vuotta. Veteraanityö, kansallinen veteraanipäivä, sekä itsenäisyyspäivä ovat nousseet entistä voimakkaammin mieleen, Kaija kertoo sytyttäessään kynttilää. Veteraanipäivänä lasketaan ilman juhlallisuuksia havuseppele kaatuneiden muistomerkille, sinivalkoinen kukkalaite isänmaa pelastettiin, ja sytytetään kynttilä Lankoskella sotaan lähdön muistomerkille. "On hyvä muistuttaa nuorempia sukupolvia raskaasta ajasta. Heimo Ratala Kynttilä sankarivainajien muistomerkille ja hiljainen muistohetki. Sotaorpo Kaija Mattilan isä kaatui Kollaalla talvisodan taisteluissa ja on haudattu Rautjärven sankarivainajien viimeiseen lepopaikkaan. Suomen sotalippu on nostettu salkoon Kilpisjärvellä kolmen valtakunnan rajapyykillä sotatoimien päättymisen kunniaksi. Viimeiset saksalaiset oli ajettu pois Suomem maaperältä. (SA-kuva) Jossain äiti on turhaan odottanut poikaansa palaavaksi kotiin. Hautamerkin alla lepää tuntematon sotilas.