Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Tuleva joulu ei ole kaikille ilon juhla – Elävä elämä voi kaasuttaa täysillä iloisen tunnelman ohi

Pyytäisin joululahjaksi hyvät yöunet. Pari yötäkin riittäisi. Ei ihan helppo juttu, varsinkaan kun sitä ei voi ostaa kauniina pakettina kaupasta. Kadehdin ihmisiä , jotka nukkuvat missä vain ja milloin vain. Pienet äänet tai keskeytykset eivät heitä häiritse. Uni tulee, kun pään laittaa tyynyyn ja loppuu, kun kello soi tai aamu muuten valkenee. He eivät elä uniongelmien aallokossa, jossa kaudet vaihtelevat nukahtamisvaikeuksista toistuviin heräilyihin tai kukon kiekaisuun kello 3.30. Ehkä he ovat myös suhteellisen murheettomia ihmisiä. Tai eivät ainakaan mieti asioita ylenpalttisesti. Elävät enemmän tässä päivässä. Murehtivat sitten, kun sen aika on. Antaa hevosen murehtia, sillä on isompi pää. Elefanttia ei voi syödä kuin pala kerrallaan. Kliseisiä lausahduksia, mutta niissä piilee totuuden siemen. Miksi jotkut ihmiset on rakennettu niin, että he eivät vatvo ja pohdi asioita? Toiset puolestaan kantavat harteillaan puolen maailman tuskaa. Itse olen murehtija. Päässäni kulkee välillä melkoisia ajatusleikkejä ja kauhuskenaarioita. Entä jos? Olenko tehnyt kaiken voitavan? Jos kuitenkin? Murehtija saa pienestäkin asiasta suuren. Joskus naurettavan pienestä. Usein he ovat myös henkilöitä, joilla on tarve kontrolloida asioita. Jos homma ei ole omissa käsissä, niin varmasti joku menee pieleen. Kokemuksesta voin kertoa, että elämänlajina se on kausittain melko raskas. Sitä raskaampaa se on mitä isommat ja hallitsemattomammat asiat ovat päässä käsittelyssä. Ei auta vaikka kuinka paukuttaisi pöytään elämänkokemusta ja järjen ääntä. Pieneksi hetkeksi ajatusravi saattaa muuttua käynniksi, mutta pian pää menee taas laukalla. Vaikka en ole kovin hengellinen ihminen, niin taskun pohjalle on jäänyt aikoja sitten kuulemani Tyyneysrukous. Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan. Hieno lause kiteyttää ihmisen epätäydellisyyden. Parhaimmillaan näistä sanoista saa voimaa. Elämässä on kuitenkin aikoja, kun sanat eivät riitä. Suru ja murhe puskevat läpi, vaikka kuinka yrittäisi elää hetkessä ja esimerkiksi nauttia joulun odotuksesta ja tulevista vapaapäivistä. Tuleva joulu ei ole kaikille ilon juhla. Elävä elämä voi kaasuttaa täysillä iloisten äänten ja hauskan tunnelman ohi. Siinä ei auta joululaulut tai kauniit kynttilät. Arki kulkee taustalla raadollisesti eteenpäin, oli juhla tai ei. Jos saa toivoa, niin haluaisin hartaasti, että mahdollisimman moni harmauden keskellä elävä saisi nyt pienen ripauksen iloa ja valoa. Joskus se voi olla pienestä kiinni. Minulle riittäisi ne hyvät yöunet, jotta jaksaisin paremmin ottaa vastaan tulevan. Kirjoittaja on kehityspäällikkö