Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Kari Asikainen tarinoi: Kolmastoista tarina – Myllärin Jukka

MERIKARVIALAISTARINOITA Heinäkuu vuonna 1968. Olimme vaimoni Maijan kanssa tulossa Hermannista. Olimme jo mereltä nähneet, että kylästä nousi sankka savu. Syy paljastui saavuttuamme kirkolle. Meri-Kinosta oli jäljellä vain savuavat rauniot. Ympärillä oli runsaasti ihmisiä ihmettelemässä tapahtunutta. Yhtäkkiä vaimoni huomasi väkijoukossa tutun hahmon, jyväskyläläisen koulutoverinsa Eevan . Eeva tosin oli vaihtanut entisen sukunimensä Uusitaloksi. Siippakin, Jukka Uusitalo oli paikalla. Siellä tutustuimme, ja taisimme mennä silloin jonnekin kahville, ainakaan oluelle emme menneet, sillä Merikarvialla ei vielä silloin ollut kapakkaa. Uusitaloista tulikin sitten hyvät ystävämme. Heti aluksi Jukka teki vaikutuksen uskomattoman hauskoilla kertomuksillaan ajasta, jolloin hän oli suuren hypnotisoijan Oliver Hawkin assistenttina. Niille jutuille nauroimme kippurassa. On tosi mainio kertoja tuo ”myllärin Jukka”. En tiedä, onko hän niitä juttuja koskaan Merikarvia-lehdessä kertonut. Mutta syytä olisi. Jukasta ja Eevasta tulikin lähes ainoa kontaktimme Merikarvialle sen jälkeen kun Leilan ja Esko-enon maallinen vaellus oli päättynyt. Olemme viettäneet monta hauskaa hetkeä Jukan ja Eevan mökillä Ouran Klupussa veneillen, kalastellen, grillaillen ja välillä herkkujuomiakin naukkaillen. Silloin tällöin olemme poikenneet hauskojen naapurimökkeilijöiden Eskon Antin ja Rairon Matin luona. Rairon Matti oli mielestäni niin persoonallinen tyyppi, että päätin tehdä hänestä videodokumentin ja tarjota sitä YLElle. Eräänä kauniina päivänä kuvasin häntä pääasiassa rääkipaatissaan rötköttämässä kaunista Ouran saaristoa kiertämässä ja kertomassa hauskoja juttuja. Kun sitten seuraavana päivänä katselin, mitä olin saanut aikaan, huomasin kauhukseni, ettei jutussa ollut lainkaan ääntä. Mikrofonipiuha oli irronnut, enkä ollut sitä huomannut. Koko päivän työ oli mennyt hukkaan, kuvat olivat kyllä kauniita mutta ei ääntä. Masennuin siitä niin, että koko projekti jäi siihen. Anteeksi vaan Matti! Mutta takaisin Klupuun. On se aivan ihana paikka. Sielläkään ei voi viljellä mitään. Paitsi tietenkin pirttiä ja jutun juurta.