Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Ihmisen tappamisen sovittaa Suomessa runsaan neljän vuoden vankilassa istumisella – ja se kertoo paljon yhteiskuntamme arvoista

Suomi on maa, jossa sarjamurhaajallekin annetaan uusi mahdollisuus – eikä vain yhtä vaan tarvittaessa kaksi, kolme tai neljä mahdollisuutta. Heinäkuussa 2018 Helsingin käräjäoikeus tuomitsi sarjakuristajana tunnetun Michael Penttilän elinkautiseen murhasta. Se oli hänen neljäs henkirikoksensa. Asia on parhaillaan hovioikeudessa. Vaikka elinkautinen pysyisi hovissa, se tuskin on todellisuudessa elinkautinen. Suomessa se ei koskaan ole, ellei tuomittu satu olemaan jo iäkäs tai muutoin sairas. Viime vuosina elinkautinen on keskimäärin tarkoittanut 14–15 vankilassa vietettyä vuotta. Penttilän vaarallisuutta naisille ja tytöille on vaikea aliarvioida. Hän on hyökkäillyt naisten ja lasten kimppuun vuodesta 1981. Hänen tilillään on useita raiskauksia, kaksi tappoa, törkeä kuolemantuottamus ja murha. Lisäksi hän on valmistellut vakavaa väkivaltarikosta. Kahdesti hän on karannut vankilasta. Usein rangaistuspolitiikan osalta julkisuudessa vedotaan kansan oikeustajuun. Sellainen ei ole mitattavissa, ja jos sitä yritetään mitata, rangaistukset ovat "kansan" mielestä aina liian lieviä. Jotakin silti tuntuu oikeastikin olevan pielessä, kun raapaistaan vähän rangaistusperusteiden pintaa. Esimerkiksi huumausainerikoksissa tuomioita jaellaan Helsingin hovioikeuden laatiman rangaistustaulukon perusteella. Vajaan kolmen kilon kokaiinilastin levittäminen on jo yhtä vakava rikos kuin tappo. "Lieviä raiskauksia" saa tehdä jo useita ennen kuin päästään edes ehdottomiin vankeusrangaistuksiin. Todellisuudessa rangaistukset eivät ole lähellekään edes sitä, mitä tuomioissa lukee. Keskimäärin taposta tuomitaan noin yhdeksän vuotta. Ensikertalainen istuu puolet ja pääsee jo sitä ennen valvottuun koevapauteen. Myös useita kertoja tappanut on "ensikertalainen", jos hän on onnistunut pysymään vapaana kolme vuotta ennen uutta tappoaan. Joillekin asiantuntijoille kansan oikeustaju tai oikeustajuttomuus tuntuu olevan kätevä työkalu, jonka epämääräisyyden perusteella kaikki vasta-argumentit voi tehdä naurunalaiseksi. Kun kirjoitin, että Suomeen tulisi saada todellinen elinkautinen vankeus, josta tuomittu ei koskaan vapautuisi, sain Twitterissä vastauksen eräältä vankilanjohtajalta: "Suomessa on elinkautinen vankeusrangaistus." Totta kai vankilanjohtaja todellisuudessa tajusi, mistä oli kysymys. Perinteinen argumentti on myös se, että vankilat pikemmin pahentavat kuin parantavat vankia. Lisäksi vanki tulee kalliiksi. Tietenkin rangaistuspolitiikassakin pragmaattisuuden tulee olla lähtökohta, mutta lait heijastelevat myös mitä suurimmassa määrin yhteiskunnallisia arvoja. Millaisesta yhteiskunnasta viestii se, että ihmisen tahallisen tappamisen sovittaa istumalla vankilassa vähän yli neljä vuotta?