Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Mielipide: Ikäänny, älä vanhene

Vielä yhdeksänkymmentä luvulla oli miesten keski-ikä sitä luokkaa, että minun olisi pitänyt kuolla. Jo ajat sitten. Hektinen elämäntapani on ilmeisesti saanut aikaan sen, että vasta nyt sen huomaan. En minä mokomaa sen takia päivittänyt, että kuolemaa pelkäisin. En vain halua olla paikalla, kun minua tullaan hakemaan. "Noutajan" paikantamista kyllä vaikeuttaisi toistuva sairaalan vaihto. Kysymyshän ei tietenkään ole siitä kuinka kauan elämme, vaan kuinka elämme. Nykyään eletään huomattavasti vanhemmaksi, mutta miksi ei saa "varttua" kunnialla ja ihmisarvoisesti. Ei se lääketieteenkin tuoma lisäaika saa olla mikään kynnys. Jonka jälkeen käsitellään, kuin poissaolevaa. Vanhuus on luonnollinen jatkumo. Se on jokaisella erilainen ja eri pituinen. Ainoa yhtäläisyys on se, että alku ja loppu ovat samanlaiset: Kehdosta hautaan. Tasapuolisuutta ei vanhuudesta löydy, ei edes miehen ja naisen välillä. Sanotaan,että vanhat miehet ovat kokeneita ja samanikäiset naiset vanhoja. No, onhan talouden tasapainollakin edellytys hyvään vanhuuteen. Mutta köyhyyden ei pitäisi olla vanhuuden riesa. Vanhus on jo kaikkensa yhteiskunnalle antanut. Vastavuoroisuudenkin mukaan on yhteiskunnan vuoro hoitaa tämä epäkohta pois. Tietenkin elämisen taso on henkilökohtaista. Minä olen mieluimmin vähän köyhä kuin ahne. Sanotaan, että kun köyhyys loppuu, alkaa ahneus. Jotkut käyttävät vanhuudesta kliseistä sanontaa, että viinikin paranee vanhetessaan. Ja kissan kontit. Huono viini ei mihinkään muutu. Korkeintaan happanee. Sen sanonnan kyllä ymmärrän, että vanha viulu soi paremmin ja on arvokaskin. Mutta toisaalta, eihän arvokasta viulua kaikki "vinkuttelijat" pääse soittamaankaan. Näin ollen, kyllä minä olen mieluimmin vanha Amati, kuin viinin litku. Kuhan nyt ensin saavat minut kiinni.