Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Kolumni: Sotaa pelkäämässä

Trolssissa lapset pelkäsivät punaisia lentokoneita sodan aikana. Koneet valvoivat matalalla lentäen rannikkoa desanttien jälkien löytämiseksi. Niitä ei löydetty. Sotapakolaisia alkoi tulla Karjalasta. Erkkilään saatiin nuori emäntä Säkkijärveltä välirauhan aikana. Yli neljäsataatuhatta sosialistidiktatuuria karkuun lähtenyttä Karjalan heimon jäsentä kotoutettiin tänne. Nyt riidellään muutaman sotapakolaisen otosta kansainvaelluksen taas alettua Euroopan rajoilla. Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen ja aloitettua kaupunkien pommitukset siviilejä siirrettiin kaupungeista maaseudulle. Kotini oli Tampereella tykkitehtaan ja rautatieaseman välissä. Täytin sinä syksynä neljä vuotta. Meidät vietiin Ylöjärvelle, missä tuttavilla oli talviasuttava huvila. Asuimme sodan ajan siellä. Miesväki oli rintamalla. Sota kesti 105 päivää. Pommikoneet lensivät Näsijärveä pitkin Tampereen päälle ja pudottivat pomminsa. Juoksimme jäälle niitä katsomaan. Kaupungista kuului jyskettä. Oli kylmä, kova pakkastalvi. Kivimuurin kellarissa oli väestönsuoja talon asukkaita varten. Jatkosodan aikana pommitukset harvenivat, eikä kivimuuriin osunut yhtään pommia. Naapuritalon omistaja ampui haulikolla pommikoneita. Pieni palopommi putosi kerran talon eteen, ja mies lensi kuin kinnas porttikongin läpi pihaan isoon lumikasaan. Ei käynyt kuinkaan. Asemasodan aikana isä lähetti rintamalta hirvenlihaa matkalaukussa kotiin. Menimme sitä hakemaan äidin kanssa rahtitavaratoimistosta. Laukku oli yltä päältä veressä ja äiti sanoi rautatieläiselle, että siinä on hänen veljensä jäännökset. Mies uskoi äidin selityksen kauhusta kalpeana. Äiti kielsi puhumasta siitä. Kellarissa talon pojat rakensivat pienoismalleja sotaa käyvien maiden hävittäjäkoneista. Suosikkini oli englantilainen hävittäjä, vaikka Englanti julisti sodan Suomelle. Vahingossa, luulisin. Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja ja Trolssin kesäasukas.