Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Kolumni: Potkuja munille

H annu Salama tekee kunniaa koulutoverillemme Yrjö Jylhälle (1903 – 1956) uusimmassa runokokoelmassaan. Sen nimi on satuttavasti Hyvästi, Kirvesvarsi! Jylhän klassinen talvisotarunoelma sisälsi runon Hyvästi Kirvesmäki . Jylhän runo kertoo Taipaleenjoen taisteluista Kannaksella; Pieni kukkula vaihtoi puolta tiheään. Maa vavahteli infernaalisessa tulimeressä, puut pirstoutuivat, ihmisen kappaleet sinkoilivat. Kuolintuskissaan nuorukaiset, joiden kuolla kuului, huusivat äitiä. Tykkien tauottua Jylhä kirjoitti: ” Tämä hiljaisuus mua kammottaa, / on vaiti jok`ainoa tykki; / niin kirkkaana taivas aukeaa, / niin hievahtamatta lepää maa,/ joka kuolintuskissa sykki.” ja ”…ylös haudoistaan ovat astuneet / niin veljet kuin vihollisetkin… ” Jylhän Kiirastuli on Suomen voimakkain sodanvastainen julistus. Sosialistien Sadankomitea pilkkasi rauhaa. Jylhä taisteli komppanian päällikkönä Talvisodassa. Hän kävi Tampereen Klassillisen Lyseon kolmekymmenluvulla. Klasun pojat osasivat kirvesmäkensä ulkoa, Hannukin. Salama sai jumalanpilkkasyytteen ja tuomion Juhannustansseistaan. Hiltunen panee saarnassaan halvalla kristillistä uskoa. Kekkonen viisaana miehenä armahti Hannun. Myöhempi uskontotiede on todistanut, ettei jumalia voi pilkata. Ei kyllä uskoisi jos ei kokisi ja näkisi. Silti Hannulla on jotain hampaankolossa nykymenoa vastaan. Niin hulvatonta revittelyä kohta kahdeksankymppisen uusi runokokoelma sisältää. Sosiaalinen media jää kirkkaasti toiseksi. Alakulttuurisen roskaviestinnän jätökset ovat paskaa salamien ryöpys. Salama selittää nykyisen taiderunon, siis hänen, olevan monimerkityksellistä verrattuna päivittäisrunouden iskelmäsanoituksiin, joissa ” Jumalan näköinen mies istuu kahvilan takapöydässä .” kertosäkeestä toiseen. Pienessä runossaan Salama sanoo moniselitellen: ” Kun Herra antoi ilmaisen tuulensa / käydä heidän ylitseen / hänen palvelijansa panivat verolle / myös tuulimyllyjen kitinän.” Panisivatkin. Lauri Tuominen