Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Vanha kenttä taas hyvässä kunnossa

– Kahdella joukkueella aloitettiin kuusi vuotta sitten. Oli minun joukkueeni ja veljeni Tuomaksen joukkue, kaveripiireistä kootut. Nyt on mukana kuusi joukkuetta ja enemmänkin olisi tullut, mutta yhden päivän osalle ei enempää sovi, että ehditään kaikki pelit pelata, kertoo Kuvaskankaan pesäpalloturnauksen toinen ideoija ja puuhamies Antti Lähteenmäki. Ilmassa oli suuren pesäpallojuhlan tuntua, kun palloa lyötiin noin sadan pelaajan voimin kentällä, joka tänä kesänä on saanut viimeisen silauksen pintaansa. Kuvaskankaan kenttä on vuosikymmenten saatossa kokenut omat lama-aikansa, mutta nyt Leader-hankkeen ja innokkaan talkoolaisten voimin kenttä on kokenut uuden tulemisen. Vaikka turnaus olikin epävirallinen, kaveripiirien välinen, niin jatkoa on luvassa. – Eiköhän ensi vuonna johonkin sarjaan pyritä mukaan. Talvella on tarkoitus harjoitella sisällä. Oman haasteensa tähän tuo se, että pelaajat ovat aika laajalta alueelta. Sitoutuminen harjoituksiin ja peleihin sarjatasolla vaatii tiettyä sitoutumista, veljekset valottavat pesäpallon tulevaisuutta. Merikarvian Lukolla (aiemmin Lauttijärven Lukko) on pesäpallossa pitkä perinne. Kun seura 17.10.1945 perustettiin, niin pesäpallo näytteli seuran toiminnassa merkittävää osaa. Pelattiin ystävyysotteluita ja oltiin myös sarjassa. Eräs pelipaikka on jäänyt Lukon puheenjohtajana ja sihteerinä pitkään toimineen Heikki Mattilan mieleen. – Pelattiin Porissa Liisantorilla. En muista, kuka oli vastustajana. Pelimatkoja tehtiin yleensä kuorma-autolla. Istuttiin lavalla, kertoo Mattila. – Tähän turnaukseen eivät pelit Kuvaskankaan kentällä lopu. Tulevia, mahdollisia ystävyysotteluita ollaan suunnittelemassa. Jos löytyisi vastustaja vaikkapa kirkonkylästä Into, tai jostain lähikunnista, valottaa Tuomas Lähteenmäki tulevaa kentän käyttöä. Turnauksen voittajaksi kirjattiin Antti Lähteenmäen kokoama joukkue. Itse turnaus toki pelattiin pesäpallon säännöin vain yhdellä lisäyksellä: jokaisessa joukkueessa piti olla neljä naista ulkokentällä. Itse pelitapahtumia kerrattiin vielä illalla kentän laidalla telttatansseissa, jossa soittajatkin oli omasta takaa. On elokuun neljäs päivä 1957. Hienoinen tuulenvire saa Suomen lipun liehumaan salossa. Taivaalla purjehtii muutama valkoinen pilvenhattara. Ilmassa aistii suuren juhlan tuntua. Kaukainen haave, Kuvaskankaan urheilukenttä, Lauttijärven Lukon hallinnoima, on vailla viimeistä sinettiä, juhlallista vihkimistä. Kansanedustaja, rovasti Antti J. Rantamaa astuu puhujapöntön ääreen. Oman kylän mies, aikoinaan Paulakankaantien varressa asunut, puhuu kauniisti urheilusta, uskonnosta ja tietysti isänmaasta. Kentällä omiin suorituksiinsa valmistautuvat urheilijat pysyvät nöyrästi kuulolla. He odottavat piirikunnallisten kentän vihkiäiskilpailujen lajisuorituksiaan. Yksitoistavuotias poika seisoo maaleikkauksen päällä kuunnellen puhetta, josta tuon ikäisenä ei oikein mitään ymmärtänyt. Odotti vain, että se odottamani 3000 metrin juoksu alkaisi. Onhan radalla oma veljeni kilpailemassa muutamia vuosia vanhempaa kilpakumppania, Lahteenmäen Heikkiä, muutamia muitakin juoksijoita vastaan. Juoksijoita radalla riittää, toisin on nyt, pitäisi ehkä maksaa, jos joku kolmetonnisen kirmaisee. Ajan hammas on pyörähtänyt vuosia yhtä vaille 60. Vuosien saatossa urheileva nuoriso on muuttanut pois paikkakunnalta. Kenttää viimeksi käytti Kuvaskankaan koululaiset. Kun koulu suljettiin, loppui tämäkin käyttö. Alkoi kentän metsittyminen. Männyntaimikko sai otteensa maineikkaasta kentästä. Kenttä vaipui hiljaiseloon, kunnes... Seison Mattilan Heikin, lukkolaisen urheiluveteraanin vieressä. Olemme muistelleet vihkiäistilaisuutta vuosikymmenten takaa. Ihailemme eteen avautuvaa pesäpallokenttää, sen reunalla toisessa kulmassa rantalentopallokenttää ja pitäjän ainoaa pesäpallon lyöntiharjoitusverkkoa, joka lähiaikoina saa toisen seurakseen. Turnauksen huumoripuolta tuo esiin kentän laidalle pystytetty Vip-teltta. Pelien jälkeen miehet huuhtovat ehkä urheilujuoman kera hiet pois telttasaunassa, naisille on luvassa savusaunan makoiset löylyt. Toimeen kentän kunnostamiseen tarttuivat Lähteenmäen veljekset, Antti ja Tuomas. Nuoret miehet, joiden puheista välittyi innostus pesäpalloon ja toimintaan yhteisvoimin. Eivät pelänneet työmäärää, joka kunnostamisesta odotti. Kun päämäärä oli selvä, tukena laaja ystävien tuki ja osallistuminen talkoisiin, niin tulosta syntyi. Ei hetkessä, mutta hiljalleen. Kun rahoitustakin saatiin, niin tuloksena hieno monitoimikenttä. Kuvaskankaan urheilukenttä on herännyt uuteen käyttöön. Urheiluteko ansaitsee hatunnoston arvoisen kiitoksen. Huomaan, että ilon ja liikutuksen kyynel on herahtanut Mattilan Heikin silmäkulmaan