Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Kolumni: Parasta terapiaa

KOLUMNI Olen saanut uuden ystävän. Se tervehtii minua aina iloisesti, kun vierailen sen kotona. Se kiikuttaa minulle mielilelunsa joka kerta minut nähdessään. Tällä viikolla löysin itseni istumassa saunan lauteilla se kainalossa. Se on villakoira. Olen ollut aina koiraihmisiä. Kissatkin ovat mukavia, mutta olen niille allerginen. Kissat ovat oman tiensä kulkijoita. Koira on kuitenkin ennen kaikkea huomiota antava kaveri. Parhaimmillaan se on ihmisen paras ystävä. Sosiaalisessa mediassa on pyörinyt viime päivinä kuva, jossa sanotaan nelitassuisen ystävämme olevan parasta terapiaa. Vaikka totuus ei ehkä ole aivan noin yksioikoinen, eläimen seura lisää tutkitustikin ihmisen hyvinvointia. Parhaimmillaan lemmikin seura voi parantaa sieluumme tulleita haavoja ja arpia. Lemmikit ovat perheenjäseniä, joita muistellaan kahvipöydissä ja illanistujaisissa vielä pitkään niiden kuoltua. Monille oman lemmikin poismeno on vaikea pala. Lapsuudessa paras ystäväni oli perheemme koira, saksanseisoja nimeltään Jeni. Muutimme usein ja elämässä oli paljon muitakin mullistuksia. Koira ja sen kiintymys oli kuitenkin pysyvää ja pyyteetöntä. Voi hyvin olla, että elämäni olisi saanut aivan toisenlaisen käänteen ilman koiraa, joka kulki aina mukana. Sitten koira yhtenä päivänä katosi. Haravoimme teitä ja metsäpalstoja laajalta alueelta. Etsimme koiraa myös lehti-ilmoituksella, turhaan. Ehkä Jeni jäi metsäpedon saaliksi, ehkä metsämiehen harhalaukauksen kohteeksi. Ehkä joku nappasi kauniin rotukoiran rahanhimoissaan. Itkin koiran perään pitkään. Lemmikkejä pidetään monesti itsestäänselvyytenä. Vuosien mittaan niille annettu huomio saattaa vähetä, varsinkin jos perheeseen tulee lapsia. Lemmikeistä kannattaa kuitenkin iloita silloin, kun ne ovat vieressä kulkemassa tai tulevat paijaamaan. Niitä hetkiä arvostaa myöhemmin. Itse aion osoittaa kiintymystäni uudelle ystävälleni pesemällä sen turkin Kashmir-shampoolla ja föönäämällä turkin kauniiksi. Uskon koiran omistajankin arvostavan elettäni! Jarkko Ambrusin