Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Emme halua luopua kotiseutumme luonnosta

MIELIPIDE Hetken jo näytti siltä, että koko läntiselle Suomelle olisi pian pakko sanoa hyvästit. Että olisi pakko luopua yksi kerrallaan kaikista rakkaista paikoista kotiseudun luonnossa. Niistä joista kaksi vuotta sitten keväällä aloin kirjoittaa blogia, kun läheiselle Käräjävuorelle uhattiin rakentaa kaksi lähes 200 metriä korkeaa teollista tuulivoimalaa. Että pitäisi jättää kaikki kotipihamme pikkulinnut, kymmenet linnunpöntöt, jotka olemme niille ympäri pitäjää ripustaneet. Ja kaikki lähimetsän eläimet. Puutarhamme, kasvimaamme. Että olisi pakko unohtaa luontopolut, sekin joka Käräjävuoren maastossa odottaa taulujaan. Että pitäisi luopua myös luonnossa liikkumisesta, kun kaikki luontokohteet pilataan kaatamalla metsää, tekemällä sähkölinjoja ja murskelouhoksia, ajamalla soraa teihin ja perustuksiin, pystyttämällä tuulivoimaloita. Se muuttaa luonnon teollisuusmaisemaksi, melun ja infraäänen peittämiksi alueiksi. Hetken näytti siltä, että koko pohjalaisluonto ja kotiseutu pitäisi hyvästellä. Ei ollut tullut mieleenkään, että kotikunta haluaisi vetää maton asukkaidensa alta tuulivoimala-alueiden kaavoitussuunnitelmillaan. Kaikki vuosien aikana maksetut veromarkat ja -eurot ja kotipaikan puolesta tehty työ haluttiin vetää alas viemäristä. Sillä ei ollut kunnalle mitään arvoa, sen yli oltiin valmiita kävelemään, kyselemättä. Mielialat ovat olleet näiden vuosien aikana liian lähellä unelmien unohtamista. Niitä ei ole kuitenkaan haudattu. Tuulivoimakaavoituksen vääristelyä ja epäoikeudenmukaisuutta oman yhteiskunnan sisällä, sivistysvaltiossa, ei olisi arvannut olevankaan. Pahaa vastaan on noustu ja taisteltu, kuten monet muutkin, kymmenet, sadat ja tuhannet ihmiset, yhä uusin voimin. Kotiseutu on yhä uhattuna. Liian monet arvokkaat vuoret ja maisemat on tuhottu. Kärsimme voimaloiden lähes jatkuvasta melu- ja infraäänisaasteesta, mutta me emme luovuta. Emme ikinä lakkaa puolustamasta oikeudenmukaisuutta, emme sitä, minkä sydämissämme tiedämme oikeaksi! Elämä on tässä ja nyt. Juuri nyt on valoisampaa. Edes yksi puolue on uskaltanut tuoda läntisen Suomen oikeusmurhan päivänvaloon. Yhä useampi poliitikko alkaa kyseenalaistaa tehdyt ratkaisut. Ehkä vielä ei olekaan liian myöhä, ehkä luonto ja kotimme ovat vielä pelastettavissa. Jos löytyy poliittista tahtoa. Jos muutkin puolueet uskaltavat. Päivi Peltoniemi Kurikka