Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Antti Väreen pakina: Hauskaaki taiteiluu

Haltsosev Vesku vetää Poris Pähkähullum päiväkirijaa, jota tekstii jo Mannin Tarmoki veti vuasikymmenet täysille saleille Helsinkis. Venäläistä tekstii ja raskasta ko kivireki. Emmoikee tykänny. Itäkrannin klassikok ko os semmosta pitkää pluttanaa ja satiirii, mikä siäpäi oj joskus ollu hauskaaki. Oma taiteel lajis se o. Ei meillä jaanata ja veulata jostaki pyrokratijasta ja notaareim pähkäilyistä kahta tuntii yhtä soittoo. Kylä sen ny jakso jollakilailla kattoo ja fundeerata, mikä homma siinon opetella tommonem monolooki, misä asijaa tulee ko karvaköyttä koko ajaa. Se Vesaki os sentäs ammattimiäs ja tohoo hullur roolii oikeeki passeli. Toista soli kakarana joku Safariralli. Hauskasta villielukoiks pujettuu väkee ja jännää laulustoorii viidakkomaisemis. Ko kymmenev vanahana pääsi yksim Porii Ojalam penkkeif fölis, soli oikee komijaa reidaa. Sen Aafrikas seikkailunki kävin tapittamas kaks kertaa. Oli komijaa päästä isoo maailamaa ja sai upottaa puas punasii samettitualei karkkipussi fölis. Nautintoo anto kylä viimeks semmonej jännärihelemi ko Kymmemem piäntä neekeripoikaa. Musikaalikki oj joskus oikee pudauttanu sialuu, niinko ny Poris se Piitles-juttu ja viimiseks Promenaadis tua Virran Ola. Piitlespotpuri varsinki oli uhaallinen, ko pojaat itte soitti ja laulo kaikki klassikot – ihan ko Liverpuulim pitkätukat itte olis ollu lauteilla. Ollaa sitä oltu oikee operetiski, ko Turuus joskus Kalarannam Masan kans vahadattii Viktooriah husaari. Unkaris pikkurahalla näki oopperas Waaknerii: nelijä tuntii kahadella väliajaalla! Kivikarvialla on kuffattu aikalai lavataiteen kans. 90-luvuun Kuunarij ja Sireenim pirtuiluiv välis ei elävää näytäntöö palijo nähty. Orikinaalin Kuunarij jäläkee oli vaa joku Jyrinkoski koululla jyristelemäs ja taikureita pupuhattuines kiärsi. Sirkustivolii sentäs pruukas tääläki kulukee. Ja surmanajajain kymmemmeetrinem puupönttö huaju Aalströmmin koulum pihas. Isä ja poika räämästi Jaawoillas sitä kiuluu ympäri ja jumalatoin krääsä vaa nousi siältä niinko hornankattilasta. Ei väkee sinne tunkoksee asti änkenny. No oli meitä siinä reunalla muutama kattelemas ja ko pojaat lopetti, ni Näsim Pepe sentäs kehu lopuiks “Hyvim meni, pojaat!”