Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Kolumnisti Lauri Tuominen: Perinneruista Trolsbackalla

Syksyllä miehet korjasivat ruishalmeen satoa Silenin pellosta, mutta osa putoili tähkinä peltoon, kun säkkiin kertyi lopulta vain viisitoista kiloa. Siementä oli pari kiloa, joten aika pieneksi sato jäi. Värmlannin metsiä asutettiin 1600-luvulla savolaisilla uudisasukkailla Kristiina -kuningattaren aikana. Uuden aikakauden silloiset mamut toivat mukanaan rukiin siemenen ja kuuman riihen Itämaasta, joksi Suomea Ruotsissa kutsuttiin. Lämmin riihi, sen leppeä savuisuus ja silmiä kirvelevä katku antoivat jyvälle kuivuuden ja hyvältä tuoksuvan makoisuuden. Riihikuivaus oli mullistava keksintö aikoinaan. Sen avulla pysyttiin hengissä talven yli. Kuivattu jyvä ei homehdu. Ruotsista meni väkeä vuoriston yli Norjan puolelle ja rukiin siemen kulki mukana. Sieltä tanskalaiset kansanperinteen tutkijat löysivät rukiin. Se herätti tutkijain huomion yli sylen mittaisella korren pituudella ja yli vaaksan pituisella tähkällään. Pitkä olki oli myös tärkeä raaka-aine katoista patjoihin ja elikoiden appeeseen. Ruis päätyi uudestaan kauppatavaraksi ja sitä tietä vanhan torpan entiseen pernamaahan Trolsbackalla, Selkämeren rantaniitulla. Miehet kuivasivat rukiin saunassa ja viimeisen silauksen antoi mestari itse tekemällä kotinsa pyykinkuivaajasta tilapäisen viljankuivurin. Siinä taisi itävyys mennä. Elon korjaajat toivat leivän lämpimäisiksi, kun saivat jyvät jauhoiksi. Kuningatar Kristiina oli varsinainen kulttuurin tukija. Hon kääntyi katoliseen uskoon, luopui kruunusta, muutti Roomaan ja vei sinne mukanaan yksitoista laivallista arvotavaraa. Laivat olivat pieniä, purjeilla kulkevia ja puusta veistettyjä. Miehistöt olivat rautaa. Seuraavaksi kokeiltavaksi kasviksi ehdotan perinteen vaalijoille sinappia, kuminaa tai härkäpapua. Mikähän parhaiten luonaisi? Muutama iso koivu pitänee kaataa auringon edestä. Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja ja Trolssin kesäasukas