Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Naiset hikoilevat rinkulan perässä – pelaajia tulee Pomarkusta ja Siikaisista asti

Hiki virtaa kaukalossa, kun ringettenaisten ryhmä viilettää Merikarvian jäähallilla. Täällä ei tunneta armoa. Naiset vääntävät rinkulan perässä ihan tosissaan. – Meillä on tosi hyvä henki, vaikka porukka taistelee täysillä. Pelaamme niin kovaa kuin rahkeista irtoaa, mutta kaikki se kamppailu kuuluu peliin. Ryminä ja rutistus jäävät kaukaloon. Sen ulkopuolella olemme aivan ystävällisiä ja kohteliaita toisillemme, joukkueenjohtaja Riitta Huhtanen kuvailee. Karvilaisten lisäksi pelaajia tulee Pomarkusta ja Siikaisista saakka. Luisteluryhmän perusti Heidi Rajala . – Ensi alkuun ideana oli vain käydä luistelemassa naisporukalla. Sitten siinä kävi niin, että osa porukasta alkoi pelailemaan ringetteä kaukalon toisessa päässä. Lopulta kaikki luistelijat siirtyivät ringeten pariin. Naisilla ei ole valmentajaa. – Muutaman kerran Luvian B-tyttöjen pelaaja Mira Renfors kävi tuomaroimassa matsejamme. Siinä opimme paljon. Mukavaa olisi saada säännöllistä valmennusta. Porukalla on kova halu kehittyä lajissa. Juuri uuden oppiminen on ollut upea kokemus viisikymppiselle Riitta Huhtaselle. – Että tässä iässä voi vielä oppia uuden fyysisen taidon, se on ollut hienoa. Itse en ollut koskaan aikaisemmin luistellut hokkareilla. Alkuun etenin kaukalon laidasta kiinni pitäen. Tuntui kuin olisin seissyt keinustuolissa, kun jalat kallistuivat eteen ja taakse. Siitä alettiin, ja nyt luistelu sujuu jo ihmeen vauhdikkaasti. Hän on kotoisin Riispyyn kylästä. Luistelua harrastettiin tuohon aikaan luonnonjäillä. – Me koululaiset kannoimme kaukalon laidat aina paikalleen ja pystytimme kaukalon. Kenttä jäädytettiin vesiletkuilla. Siitä oli valtava vaiva. Kävimme myös Riispyyn rannassa luistelemassa, jos sattui sopiva keli. Harjasimme jään puhtaaksi lumesta. Muistan kun railot vain poksahtelivat ympärillä, mutta sinne vain piti päästä hämärässäkin luistelemaan, hän muistelee. Nykypäivänä luonnonjäät näillä leveysasteilla alkavat olla yhä harvinaisempia. Siksi jäähallille on paljon käyttöä. – Hallissa harrastaminen on niin vaivatonta. Jää on aina tip top, ja hallilla saa vaihtaa vaatteet lämpimässä pukuhuoneessa. Ei tarvitse sitoa luistimia sormet kohmeessa. Jäähallin käyttö on maksullista. Ringettenaiset saavatkin uurastaa talkoilla saadakseen kasaan jokaviikkoisen 110 euron hallivuokran. – Maksamme viisi euroa kustakin harjoittelukerrasta. Loput rahat saamme kasaan talkootyönä. Olemme myyneet tavaroita kirpputorilla, leiponeet myyjäisiin ja järjestäneet kahvituksia ja ruokailuja. Teemme myös erilaisia urakoita tarpeen mukaan. Erityisen mieliinpainuva oli hernekeittotarjoilu, jonka järjestimme Kalpakalla, kun siellä juhlittiin Suomen ennätyslunta. Jaoimme päivän aikana yli 400 keittoannosta. Ringettenaisten vuoro on avoin kaikille liikunnasta kiinnostuneille. Huhtanen suosittelee lajin kokeilemista. – Vaikka olisi kuinka väsynyt päivän töistä, kaukalossa kaikki unohtuu. Siellä on vain peli ja porukka. Hiki tulee aivan huomaamatta. Se on hyvin voimaannuttava harrastus. Kaikille avoin ringettenaisten ryhmä kokoontuu jäähallilla maanantaisin kello 19.30. Tunnin pituinen pelivuoro maksaa viisi euroa kerralta. Ryhmän vanhimmat pelaajat ovat yli 50-vuotiaita. Ringette on Sam Jacksin Kanadassa vuonna 1963 kehittämä naisten jääpeli, jossa on yhdistetty jääkiekon nopea pelirytmi ja koripallon pelistrategia. Toisin kuin jääkiekossa, ringetessä ei sallita lainkaan taklauksia, joten pelissä korostuvat erityisesti joukkueen pelitaktiikka ja taito.