Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Joki on Lankosken kylän sielu – Mulveäyhy ylittää joen

Lankosken kylä uinuu kauniiden maalaismaisemien keskellä. Kylän halkoo kaksi valtavirtaa: etelä-pohjoinen -suunnassa Kasitie ja itä-länsi -suunnassa Merikarvianjoki. – Tästä on hyvät kulkuyhteydet kaikkialle, Simo Palomäki toteaa. Hän on yksi paikallisen kylätoimikunnan aktiiveista. Kylätoimikunnan kokoontumispaikka, kota, on pystytetty hänen pihapiiriinsä. Hän pitää luonnonkaunista, metsän keskellä ja jokirannassa sijaitsevaa pihapiiriään avoinna kaikille kyläläisille. – Tänne voi kuka tahansa tulla paistamaan makkaraa ja ihailemaan maisemia, hän kehottaa. Rantaan kyläläiset ovat rakentaneet kauniin riippusillan, jolla on erikoinen nimi: Mulveäyhy. Nimi tulee Simo Palomäen lapsuudenaikaisesta sanavarastosta. – Tämä joki on kylän sydän, Palomäki toteaa. Jokirannassa on erikoislaatuinen luonto, ja eläimiä on moneen lähtöön. Riippusiltaakin eläimet ovat oppineet käyttämään. Palomäki on nähnyt sillalla esimerkiksi ilveksen käppäilemässä. Jokivarteen on raivattu luontopolkuja, joiden kunnosta kyläyhdistys huolehtii. Matkailijoille tutumpi paikka jokirannassa on Lankosken Köffi ja vanha mylly. Nykyisin hyvin idyllinen paikka on Satakunnan teollisuushistorian kannalta merkittävä paikka. Johan Liljeblad rakennutti alueelle 1800-luvulla jauhomyllyn, paperitehtaan, vesisahan ja saviastiatehtaan. Vuonna 1840 perustetun paperitehtaan kerrotaan olleen Satakunnan ensimmäinen teollisuuslaitos. Vanha mylly on kyläyhdistyksen toiminnankin kannalta merkittävä paikka. Kun Ruissalot alkoivat pyörittää kahvilaa vanhassa myllyssä, kylän väki alkoi kokoontua siellä. Porukka perusti taidelasiyhdistyksen. – Kaikilla oli omat, lasiset kolpakot, joista juotiin olutta, Simo Palomäki muistelee. Tuolloin toimintaan tuli mukaan myös naapurikunta Siikaisista Lankoskelle muuttanut Keijo Mäkitalo. – Täällä oli hyvä meininki. Naapurikuntalainenkin otettiin avosylin vastaan, hän kertoo. Nykyisin hän toimii vuonna 1988 perustetun kyläyhdistyksen puheenjohtajana. – Lankoski oli Merikarvialla ensimmäisiä kyliä, joihin perustettiin tällainen toimikunta. Silloinen maaseutuasiamies Antti Holma kävi kylillä aktivoimassa ihmisiä tällaiseen toimintaan, kyläyhdistyksen sihteeri Jaana Koskimäki kertoo. Lankosken vanha kivisilta vihittiin museosillaksi 1987, ja kyläläisistä koottu näytelmäporukka esitti juhlassa siltatanssit. Tästä innostuneena kyläläiset esittivät useana seuraavana kesänä näytelmiä koulun pihassa. 1990-luvulla suuri voimanponnistus olivat kuninkaan päivälliset. – Muistelimme aikaa, jolloin Ruotsin kuningas vieraili täällä. Kustaa IV Adolf ja kuningatar vierailivat Lankoskella vuonna 1802. Mykyään kyläyhdistys järjestää kyläläisille yhteistä ohjelmaa joka vappu ja uusivuosi. Lankoskelaiset tapaavat toisiaan muutoinkin ahkerasti, muun muassa ompeluseuraperinnettä on elvytetty. – Kun lankoskelainen täyttää vuosia tai on joku muu juhla aihe, kyläläiset ovat yleensä hyvin edustettuina juhlissa. Viime vuosina kyläläiset ovat ottaneet tavakseen järjestää sankarille viihdyttävää musiikkipitoista ohjelmaa, josta riittää muisteltavaa pitkäksi aikaa. Myös vapaa-aikaansa Lankoskella viettävät kesäasukkaat osallistuvat kylätoimikunnan toimintaan, Koskimäki sanoo. Kyläläisten kulttuurinnälän tyydyttämisestä huolehtii Auni Kettunen . Hän järjestää pari kertaa vuodessa kyläläisille yhteisiä teatterireissuja maakuntaan. Naapurikylästä tuorilalaiset kutsutaan usein mukaan reissuille. – Lankosken seudun kylätoimikunnan toimintaa kuvastaa hyvin se, että lähes vuosittain hoidetaan jokin isompi kylää ja kyläläisiä hyödyttävä projekti ja muuten pyritään satsaamaan mukavaan yhdessäoloon ja vapaa-ajan viettoon, Koskimäki tiivistää. Lankoski asutettiin ensimmäisen kerran vuonna 1698. Seutu asutettiin vakituisesti 1700-luvulla. Johan Liljeblad rakennutti alueelle 1800-luvulla jauhomyllyn, paperitehtaan, vesisahan ja saviastiatehtaan. Vuonna 1840 perustetun paperitehtaan kerrotaan olleen Satakunnan ensimmäinen teollisuuslaitos. Liljeblad kuoli nuorena vuonna 1847 jättäen leskelleen tehtaat ja viisi lasta. Margaret-lesken nai Antti Ahlström, joka oli vaimoaan 15 vuotta nuorempi.