Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Varjoliidon SM-kisat: Ilmojen mestarit ratkottiin pellolla

MERIKARVIA Hurjapäiden hommaa, totesi eräs katsoja sunnuntaina, kun moottoroitujen varjoliitäjien SM-kisat olivat ratkaisuhetkillä. Kieltämättä, varjoliitolentäminen näyttää maallikon silmiin hurjalta, mutta kiehtovalta toiminnalta. Kuka meistä ei joskus olisi halunnut olla lentäjä? SM-kilpailut piti alunperin Krookanlahden jäällä, mutta lumesta paljas jää oli lopulta liian liukas alusta kisoille. Mestaruudet ratkottiin lopulta Merikarvian keskustan pohjoispuolella sijaitsevalla laajalla peltoalueella. Kun kyseessä on lentokilpailu, sää ja etenkin tuuli aiheuttaa oman haasteensa kisatapahtumiin. Lauantain kilpailutapahtumat jouduttiin lopulta perumaan juurikin liian kovan tuulen vuoksi. Sunnuntaina ilmaan kuitenkin päästiin ja ilmailusääkin oli miltei täydellinen. - Kilpailut saatiin vietyä sunnuntaina läpi lähes kellontarkasti. Lauantai-iltana käytiin tehtävät ja aikataulut läpi sunnuntaille ja suunnitelma piti loppuun saakka. Lopulta sunnuntain sää oli lähes täydellinen lentämiselle, totesi kilpailuorganisaation johtaja Kalle Ojamo. Varjoliitokilpailuissa kilpaillaan eri tehtävissä. Pisteitä jaetaan tehtävistä riippuen, osassa kilpaillaan nopeudesta, osassa taas tarkkuudessa. - Jokainen startti pisteytettiin. Kisaajan piti päästä ilmaan ensi yrityksellä saadakseen startin pisteet. Myös laskeutumiset pisteytettiin. Niiden aikana ei myöskään saanut kaatua. Erinäiset lentotehtävät oli laadittu niin, että ne mittaisivat monipuolisesti lajiin vaadittavia taitoja. Suunnistustehtävässä lennettiin paperikarttaa hyväksikäyttäen eri reittipisteiden kautta. Ennen suunnistustehtävää piti myös osata arvioida tehtävään menevä aika sekä polttoaineen kulutus. Suunnistuksen tarkkuustiedot saatiin arvioitavaksi suorituksen jälkeen GPS-paikanninta hyväksikäyttäen. Pylon-kiertotehtävässä taas lennettiin mahdollisimman nopeasti ilmatäytteisten tolppien ympäri ennalta määrätty siksak-kuvio. Tehtävä vaatii lentäjältä jyrkkiä kaarroksia matalalla. Nopeustehtävässä taas lennettiin 200 metrin suora ensin mahdollisimman hitaasti, ja sen jälkeen mahdollisimman nopeasti. Kisaajia viikonlopun lennoissa oli yhteensä 19. Kisan huolto- ja järjestelypuolella tapahtuman mahdollisti noin 40 ihmistä. - Sunnuntain kisassa oli muutama kaatuminen starteissa ja laskuissa sekä pari osumaa pellon reunan puihin. Nämä aiheuttivat kalustovaurioita, mutta henkilövahingoilta ja loukkaantumisilta vältyttiin. Varjoliitimen nopeus startissa ja laskussa ei ylitä normaalia juoksuvauhtia, joten kaatuminen näyttää monesti vaarallisemmalta, mitä se todellisuudessa onkaan. Itse kilpailussa sarjoja oli kaksi, jaloilta sekä pyöriltä starttaavat lentäjät. Jaloilta starttaavien sarjan voitti Timo Lauttamus ennen Antti Tuuttia ja Kalle Ojamoa. Pyörällisten lentäjien sarjan mestaruuden nappasi Urpo Minkkinen ennen Timo Smolanderia ja Raimo Pekkistä. Yksittäiskilpailun tulosten perusteella jaettavan joukkuekilpailun mestaruuden nappasi Pitkävuoren liitäjien kaksikko Antti Tuutti - Urpo Minkkinen. Moottoroitujen varjoliitäjien harrastajamäärää ei voi tarkasti todeta, sillä varjoliitäjät eivät rekisteröidy erikseen moottoroiduiksi liitäjiksi. Varjoliitäjiä on Suomessa noin 800. Lentokalusto maksaa uutena 6 000–10 000 euroa, käytetyt maksavat ovat noin puolet uusien hinnoista. Koulutus edellyttää teoriakoulutusta ja käytännön harjoittelua eli lentämistä. Koulutus maksaa noin 2 000 euroa.