Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Yllättävä arvio: Sisällissodan aikana syntyneet haavat eivät vieläkään ole kunnolla arpeutuneet Merikarvialla

Siitä alkaa olla sata vuotta, kun Merikarviallakin kuntalainen kävi toista kuntalaista vastaan. Onko siitä kauan vai vähän aikaa? Se on suhteellinen käsite. Karmealta ajatus kuitenkin tuntuu. Aihetta ei hirveästi ole tutkittu. Harrastajahistoriantutkija Seppo Haukoranta on aiemmin julkaissut aiheesta omakustanteen. Nyt Lauri Antola on tehnyt aiheesta gradu-tutkielman Turun yliopistolle. Tutkielman otsikko on Pieni pitäjä julmassa sodassa: Vuoden 1918 sisällissota Merikarvialla . – Idea gradun aiheeksi tuli siitä, että olen mukana Merikarvian historian kirjoitushankkeessa. Osia tutkielmasta käytetään tekeillä olevassa kirjassa, Antola kertoo. Antola tarkastelee tutkimuksessaan sisällissotaan johtanutta kehitystä, sota-aikaa ja sodan seurauksia. Merikarvia oli vuonna 1918 noin 8500 asukkaan maalaisyhteisö, jonka taloudellista kehitystä oli vauhdittanut merkittävästi saha- ja kalateollisuuden voimakas nousu. Antolan mukaan Merikarvia oli sisällissotaa edeltävänä aikana työläisvaltainen pitäjä, jossa valkoiset harjoittivat kuitenkin todellista valtaa. – Vastakkainasettelu omistavan ja omistamattoman luokan välillä oli suurta. Merikarvian alueella jännitteitä aiheutti myös venäläisten joukkojen läsnäolo. Erikoiseksi asetelman Merikarvialla tekivät kalastajat. – Yhteiskuntaluokkien välistä rajaa pitäjässä hämärsi runsas kalastajaväestö, joiden huomattavasti keskimääräistä korkeammat tulot vaikuttivat heidän sosiaalista asemaansa kohottavasti. Sisällissodassa harva onnistui pysyttelemään puolueettomana, mutta Merikarvialla kalastajat pysyttelivät laajalti erossa sodasta, Antola kuvailee. Varsinaiset sotatoimet alkoivat Merikarvialla helmikuun loppupuolella Pohjansahan taistelulla. Muita suurempia taisteluja käytiin Pirttijärvellä ja Haminaholmassa. – Kaikki punaisten hyökkäykset Merikarvialle torjuttiin. Näin ollen Merikarvia säilyi koko sisällissodan ajan valkoisten hallussa. Vaikka paikkakunnalla oli vain vähän sotatoimia, terroriteot tulivat täälläkin tutuiksi. – Punaiset menivät porukalla ryöstämään ja tappamaan maalaistalon isännän. Valkoiset kostivat teon, ja punaisia katosi jäljettömiin. Sota vaikutti myös kunnanvaltuuston työskentelyyn. – Punaisten kannattajat heitettiin kunnanvaltuustosta pois heti sodan alettua, mutta seuraavana vuonna heidät otettiin takaisin valtuustoon. Tosin pinnan alla heidän kanssaan ei ehkä niin hyviä kamuja oltu, Antola arvioi. Kahtiajako yhteiskunnassa säilyi edelleen sisällissodan jälkeen ja monin paikoin jopa syveni. – Vaikka Merikarviallakin punaisia otettiin yhteiskunnan toimintoihin mukaan jo hyvin pian sodan jälkeen, kahtiajako vaikuttaa silti säilyneen ihmisten mielissä ja arjessa vielä hyvin pitkään. Vielä tänä päivänäkin voi kuulla kaikuja vanhasta vastakkainasettelusta paikallisten ihmisten kanssa keskustellessa, Antola arvioi. Tutkielman teossa hänen tärkeimpiä lähteitä olivat merikarvialaisten kirjoittamat päiväkirjat sekä erilaiset haastattelut. > Lauri Antola ja Seppo Haukoranta esitelmöivät sisällissodasta keskiviikkona 12.4. kello 18 kunnanvirastolla. Aiheena ovat vuoden 1918 tapahtumat Merikarvialla. Tilaisuuden järjestävät yhteistyössä Merikarvia-Siikaisten kansalaisopisto ja Merikarvia-seura. Suomi ajautui pian itsenäistymisensä jälkeen sisällissotaan vuonna 1918. Sisällissota ulottui myös Merikarvialle. Lauri Antola on tehnyt aiheesta gradu-tutkielma Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitokselle. Tutkimus kartoittaa sisällissotaa edeltävää lähtötilannetta Merikarvialla sekä sisällissodan tapahtumien vaikutuksia paikallisesti. Tutkielmassa verrataan Merikarvian tapahtumia koko maan vastaaviin mikrohistoriallista tutkimusotetta käyttäen. Tavoitteena on löytää Merikarvian erityispiirteitä sisällissodan osalta. Tutkimus sivuaa myös tapahtumia ennen sotaa ja sodan jälkeistä aikaa.