Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Kolumni: Populismi kukoistaa

Moni oikeistopopulismin arvostelija unohtaa sosialismin romahduksen valittaessaan poliittisen oikeiston ja populistipuolueiden nousua Euroopassa. Syy on seuraus ja väline viesti. Eikä ilmiö ole pelkästään Eurooppaa koskeva, vaan globaali. Maailma pysähtyi haukkomaan henkeään kylmän sodan ja kaksinapaisuuden päättymisen jälkeen. Poliittiset kuohunnat nousevat esille harvain- ja yksinvallan, mutta myös pitkään jatkuneen yhden puolueen valtakauden jälkeen. Jopa parlamentaarisen demokratian koti, Britannia, on brexitin jälkeisessä ihmetyksen tilassa, kun ei oikein tiedä mitä tekisi. Olisiko vaiko eikö olisi. Siitä kuohunnasta on parhaillaan kyse Euroopassa, mitä moni kommentoija kuvaa hyvin, mutta unohtaa megatrendin: historia tosiaan pysähtyi sosialismin kaatuessa. Francis Fukuyama oli oikeassa sanoessaan jo vuosikymmeniä sitten historian päättyvän sosialismin romahdukseen. Sehän oli tietysti vitsi, mutta kyllä taloustieteilijät tiesivät sosialismin häviävän markkinavoimille, mutta eivät saaneet sitä sanotuksi. Berliinin muuri kaatui ja Neuvostoliitto romahti kuin korttitalo sisäiseen surkeuteensa. Venäjä hurahti riistokapitalismiin. Katsokaa Putinia silmiin. Paha uni on päättynyt. Nyt etsitään vimmatusti uutta. Se kestää aikansa niin kuin Ranskan porvarillista vallankumousta seuraavassa hitaassa kehityskulussa on nähty. Väkivalta aiheuttaa loiskiehuntaa. Kauloja katkotaan tyypillisimmin yksinvallan kaatuessa. Natsit ja kommunistit olivat sosialismin perillisiä, siitä siinneitä. Lenin ja Stalin sekoittivat sosialismiin yhden puolueen harvainvallan ja oman kansan tuhoamisen vankileirien saaristoissa. Hitler yhdisti kansallissosialismiin sairaan mielensä rotuopit ja poltatti miljoonia keskitysleirien uuneissa. Nämä asiat muistetaan parhaiten itäisessä Keski-Euroopassa, joka nyt pahiten kipuilee räyhäoikeistonsa kynsissä, vaikka on hakenut NATOn ja EUn turvaa.